maanantai 9. lokakuuta 2017

Lasten agilitykurssi 4/5

Lasten agilitykurssi tuli ja meni. Viimeinen kerta jäi meiltä välistä ja toiseksi viimeinen kerta on jäänyt  kirjoittamatta. Kurssi oli niin lapsen, koiran kuin äidinkin mieleen. Kurssi oli kivasti järkätty, kouluttaja oli kärsivällinen ja jokaisen lapsen tarpeet huomioitiin. Harmittaa älyttömästi, kuinka törkeästi Ilo kurssilla käyttäytyi. Vedätti 100-0 karatessa lähdöistä, jättäessä hyppyjä väliin ja vetäessä omaa putkirallia. Ilo on kiltti ja nöyrä koira, mutta se on myös fiksu. Se kokeilee välillä ja agilityssä se on aina ollut normaalia röyhkeämpi. Ilo näki tilaisuutensa koittaneen kun en toimintaan päässyt puuttumaan niin isosti kuin normaalisti olisin puuttunut.

Pikkuihminen taas oli todella reipas ja teki hyvää työtä. Harmitteli kun kerrat vähenee ja agility loppuu, koska on kuulemma ollut niiin kivaa. Minusta kyllä ihan hyväkin, koska Ilon sikailu loppuu ja alkaa kurinpalautus agissa.


Rata oli suunnilleen tällainen muistaakseni. Ratapiirrustuksessa oli vähän erilainen rata muille agiryhmille ja tämä oli siitä mukailtu. Radalla oli 18 estettä, mutta lapset harjoitteli rataa  muutaman esteen pätkissä. Meidän tytöt teki 1-3 pätkää + 3 putken vastakkaista putkea. Ilo ei hakenut A:lle, koska A on vielä niin uusi tuttavuus ja putki sen sijaan on suurin rakkaus. Toisena pätkänä 5-8. Erikseen keppejä verkoilla. Treenit oli aika kaoottiset, koska hullu Ilo on hullu. Sai taas hävetä silmät päästään sen pölöilyä - karkailua lähdöstä, putkirallattelua ja kirsikkana kakun päällä keppien verkon yli hyppäämistä. Ajattelin, että OnniDog viikonloppu ja tokopätkä ennen kentälle menoa himmaisi menoa, mutta vielä mitä. Minulla ei ole enää videonmuokkausohjelmaa käytössä, joten tässä linkki instapätkiin.  Oli Ilolla hienojakin pätkiä ja tuolla instassa pari. Keppivideon loppuun tosin tuli se Ilon älynväläys. Ei kestänyt vielä niin vauhdikasta liikettä ohjaajalta ja tuli kiire. Hölmöistä hölmöin punanuttu.

OnniDog 2017 lauantai ja sunnuntai

 LAUANTAI

Hitaasti, mutta varmasti. Perjantaista kirjoittelinkin, mutta lauantai ja sunnuntai on jäänyt näköjään roikkumaan. Lauantai lähti käyntiin lenkillä kahdeksan Wirnistelijän (ja yhden corgin) kanssa Himoksen rinteillä. Koiralaumassa oli narttuja ja uroksia, pentuja ja aikuisia. Lauma tuli ihanasti toimeen. Meininkiä riitti ja hauskaa oli, mutta korvat toimi hienosti kaikilla. Päivä päättyi paljuiluun, kakun syömiseen ja rallyvaliosisaruksille Kaylalle & Jedille kippistäen. Välissä ehdittiin kuitenkin viettää hieno päivä luennoista ja koulutuksista nauttien. 



09.00-11.00 Katriina Tiira: Koiran kognitio-luento "Luennolla käsitellään sitä mitä koira uusimpien tutkimusten mukaan ymmärtää ja käsittää ja millaisia tunteita koira kokee. Miten paljon koira ymmärtää meistä ja meidän käyttäytymisestämme? Miten vaikeita ongelmia koira ratkaisee?" Aihetta käsiteltiin vähän jo perjantaina Katriinan luennolla. Tämäkin oli ihan mielenkiintoinen ja hyvä luento. Tutkimustuloksia käytiin läpi.


11.00-12.00 Mika Jalosen toko (nouto) - Hupi
Olin ilmoittautunut heti aluksi Mikan tokoon ja onneksi olin ajoissa, sillä paikat täyttyivät nopeasti. Mietin koulutukseen asti kumman koiran valitsen. Ilon nouto ja kapulaan tarttuminen ei ole koskaan ollut kaunista katseltavaa, mutta silti se suoriutuu niistä. Hupin tarttuminen on ollut ok, mutta kapulan hakeminen ei ole ollut ok. Valitsin Hupin ja kerroin ongelman. Mika tuumasi, että kapulasta pitää tehdä taas kiva ja harjoiteltiin kapulaan tarttumista. Tarttumisessa Hupille oli muodostunut ongelmaksi istuen peruuttaminen heti kapulaan tarttumisen jälkeen. Palkkailin rauhallisesta istumisesta samalla kun vein kapulan Hupin lähelle, pylly pysyi hienosti paikoillaan aina pidä-käskyyn asti. Harjoiteltiin erikseen tarttumista. Hupin tarttuminen oli hätäinen, joten sain vinkiksi pitää kapulan toisesta päästä kiinni, jolloin itse tunnen purun voiman. Hupin ote oli voimakas. Hupia kehuttiin mageeksi ja se lämmitti mieltäni erityisen paljon. Hupi on aivan hiton magee, hiomaton timantti.

12.00-13.00 Dobo - Ilo
Saavuimme doboon nolostuttavan myöhässä, koska en malttanut lähteä heti tokotunnin jälkeen. Jäin kuuntelemaan hyviä tokovinkkejä ja treeniaikaa doboon jäi tunnin sijasta puolikas. Teimme tehtäviä tyynyllä ja pallolla, niin omistajat kuin koiratkin. Ilo sai tehdä simppeleitä tehtäviä, asentovaihtoja, kiertämistä ja tassujen antamista. Tyynylle Ilo sai nostella vuorotellen etujalat ja takajalat. Ilo sai myös pyöriä tyynyn ympärillä, etutassut tyynyllä. Ilon mielestä dobo on superia ja hieman meinasi veikeillä kun olikin minun vuoroni palloilla.

Ilon poika Polte Jirkan tunnilla.

14.00-16.00 Jirka Vierimaa: Toiminnalliset vahvisteet-luento "Koiraharrastaminen on taitojen, tehtävien, liikkeiden ja rytmien harjoittelua. Yhteisestä tekemisestä nauttiminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista, mutta miten toiminnan ohella myös palkitseminen olisi mahdollisimman toiminnallista ja sosiaalista? Miten pentuaikana opetetuista tarpeettomilta tuntuvista tempuista tehdään palkkioita? Voiko koiralle käyttää koulutuksessa pelkästään toiminnallisia ja kiihdyttäviä palkkioita?" Luento oli todella mielenkiintoinen ja Jirka oli hyvä luennoimaan. Kuuntelijat saivat osallistua luentoon aktiivisesti ja meille annettiin ainakin pari erilaista tehtävää. Toinen tehtävä: meille näytettiin lyhyt video, toinen puoli salista katsoi mitä ihminen tekee ja toinen puoli katsoi mitä koira tekee, verbit muistiin. Videolla leikittiin koiran kanssa ja verbejä löytyi yllättävän monta.


16.00-17.00 Kohteet ja korokkeet - Hupi
Hupi pääsi nostelemaan etujalkoja korokkeelle ja pyörimään koroketta ympäri. Tuttua hommaa ja Hupi liikkui korokkeella paremmin kuin koskaan. Tosi hienosti meni. Uutena asiana harjoittelimme kosketuskeppiä ja Hupi oppi idean nopeasti. Kohteita on tehty kosketusalustan ja käsitargetin muodossa, joten ajatus on sinänsä tuttu. Koitin kosketuskepin avustuksella harjoittaa Hupilla pyörähdystä, perusasentoon tulemista, jaloissa pujoittelua ja ryömimistä, mutta Hupia vähän epäilytti. Pyörähdys sujui ja pujoittelussa saatiin pari onnistunuta toistoa, mutta muuten Hupi ei oikein lähtenyt kosketuskepin mukaan. Pitäisi ostaa kosketuskeppi ja hyödyntää sitä.


17.00-19.00 Nose work - Hupi & Ilo
Hupi pääsi tekemään nose workkia toista kertaa elämässään ja Ilo pääsi tekemään pitkästä aikaa. Hupi oli hirveän pätevä. Aluksi palkkasin pari kertaa yhden purkin haistamisesta, mutta nopeasti toinen purkki mukaan ja eroittelemaan. Hupi haisteli kunnolla ja keskittyi tehtävään. Hupi oli niin hieno! Lopuksi Hupi pääsi etsimään kouluttajan piilottaman hajun laatikkoradalle. Aluksi Hupi katsoi minua kysyvästi, mutta sai hajun nopeasti ja hajun saadessaan lähti päättäväisesti hommiin. Hajulaatikossa oli myös ruokaa ja oikean laatikon löytyessä palkkasin Hupin hajun viereen vielä muutaman kerran. Ilolle kaksi purkkia oli aivan liian vähän ja Ilo oli aivan kamala. Hajut löytyi hyvin, mutta aivan liian vauhdikkaasti ja purkit vain kolisi. Ilo tarjosi ilmaisuna takajalkojen nostamista tolppaa vasten aivan käsittämättömän monta kertaa. Oli aivan kamalaa koittaa komentaa tiukasti kun nauratti hirveästi ja muut koulutettavat nauroivat mukana. Ilo oli aivan hullu, vaikka nenä toimikin mainiosti.
SUNNUNTAI
 Poltteen jälki.
 Hupin ruutu. Välillä malttoi keskittyä.

09.00-12.00 Peltojälki - Hupi
Minun palkkanamit alkoi käydä vähiin, joten valitsin koulutukseen taas Hupin. Tehtiin jäljet eri paikkaan kuin perjantaina. Pitkähkö heinikko. Tein Hupille kolme namiruutua ja palkkana käytin juustoa, jota Eija ystävällisesti meille antoi. Ennen ruutuja vissiin kolme tai neljä koiraa taisi ajaa jälkensä ja päätin käydä tekemässä ruudut omatoimisesti, koska halusin Eijan ottavan meistä kuvia ennen seuraavaa koulutustaan. Työskentely ei ollut erityisen nättiä. Otti häiriötä tapahtuma-alueelta kuuluvista kuulutuksista, muusta jälkiporukasta kauempana ja lähellä kuvanneesta Eijasta. Eija oli suurin häiriö, koska Hupi fanittaa Eijaa hirveästi. Syytin häiriöherkkyydestä väsymystä. Hupi teki ruudut ja etsi nameja nenä tuhisten, mutta pää nousi aivan liian monta kertaa. Myöhemmin Asko-kouluttaja tuli kysymään miten meillä meni ja kerroin vähän harmitellen huonosta treenistä. Asko kuitenkin omaan ihanaan tapaansa kannusti meitä täysillä ja totesi, että eihän se ole huono treeni ollenkaan kun kuitenkin kasasi itsensä ja jatkoi työskentelyä kaikesta siitä häiriöstä huolimatta. Hän oli myös samaa mieltä, että varmasti rankka viikonloppu vaatii veronsa pentukoirasta. Kannustettin jatkamaan jäljestystä.

12.30-14.30 Mika Jalonen: Vaihtelevuutta tokotreeneihin
Ehkä elämäni paras luento. En muista yhtäkään luentoa, jolla olisin itkenyt ja ulvonut naurusta. Nyt tapahtui molemmat.  Mikalla on kouluttamisen lahjat, mutta myös puheenlahjat. Luennolla oli hirveä määrä aussieihmisiä ja yksi rivi pelkästään Wirnistelijöitä. Hauskuuden ohella luennolta sai monia hyödyllisiä vinkkejä ja luennolla olisi voinut istua vaikka loppupäivän. Oli todella mielenkiintoista kuunnella Mikan ja Kaitsu-bortsun kokemuksista. Näimme myös Kaitsun pentuajan treenivideoita. Mika veti koko luennon ilman taululle heijastettavia tekstejä ja huomasin, että luentoon tuli keskityttyä tarkemmin kun ei keskittynyt vain kirjoittamaan taululta. Paremmat muistiinpanot Venlalta. Muutama yksittäinen asia luennolta itselleni muistiin:

* EVVK = enemmän virhevapaata koulutusta
* Pitää tunnistaa koira yksilönä
* Minä maksan koiralle palkkion
* Vihjesana käytöksen laukaisija
* Vasta vihjeestä käytöksestä tulee kuuma
* ISO KUVA
* Tärkeintä antaa koiralle työrauha
* Hölynpölysanat 
* Käytös pitää saada kopioksi - ohjaajan ja koiran
* Palkkion arvottamisella koira nopeaksi (esim. hidas istuminen - alempiarvoinen palkka, mutta palkka kuitenkin ja nopea istuminen - superpalkka, Linnanmäki ja Särkänniemi kanssa) 
* Ketjuissa ei yksityiskohtiin puututa (esim. nouto  on muuten hyvä, mutta perusasento on vino - ei puututa)
* Ymmärrys tuo motivaatiota "tämän reitin myötä pääsen menestymään"
* Turhautuminen ei ole paha juttu, täytyy hetkeksi pysähtyä ja reseteoida toiminta, joka ei johda palkkioon
* Häiriöt ei saa ärsyttää koiraa tekemään virhettä, tarpeeksi kaukana
* Kaavaa pitää rikkoa
* Älä aloita lauseella "ei tästä tule mitään"

15.00-16.00 Agility - Hupi 
Piti mennä esine-etsintään, mutta halusin vaihtaa sen henga-agilityyn. Onneksi vaihdoin. Hupi pääsi kokeilemaan agilityä ensimmäistä kertaa ikinä ja oli super! Hupi pääsi tutustumaan suoraan putkeen ja pariin esteeseen.  Aluksi putki, sitten hyppy-putki, hyppy-hyppy-putki tai jotain sellaista. Hupi ei ihmetellyt tai jännittänyt mitään ja teki hienoa työtä. Hupi lähti yllättävän hyvin ohjaukseeni mukaan ja lähetin Hupia molemmilta puolilta. Aluksi paikoilta, mutta aloin ottaa myös omaa liikettä mukaan. Hupi oli maltillinen ja järkevä, mutta silti innokas. Heräsi pieni kipinä, jospa Hupista saisi järkevämmän agilitykaverin kuin äidistään?
Rally-tokon möllikisat
Tästä syytämme ja/tai kiitämme Eijaa.  Kävelin infopisteelle juuri sillä hetkellä kuin Eija ilmoitti minua ja Iloa möllikisoihin. Viime vuonna Eija ilmoitti meidät möllitokoon ja tänä vuonna möllirallyyn. Alkoi vähän jännittää, mutta kentällä jännitys hävisi. Tutustuin rataan niin kauan kuin sain. Olen lykännyt kisoja, koska rally-tokossa on niin paljon kaikkea pientä muistettavaa ja niin paljon samankaltaisia, mutta silti erilaisia kylttejä. Meidän suoritus meni ihan ok, mutta olisi pitänyt olla tarkempi ja muistaa kyltit oikein. -1 piste vinosta asennosta, -3 pistettä kaadettu kyltti tai merkki (en tiedä vieläkään mitä tapahtui), -10 pistettä väärin suoritettu tehtävä (ylimääräinen istuminen) ja -10 pistettä väärin suoritettu tehtävä (ei istunut eteen). Aika 1,15,77. Pisteet 76/100 ja tuomarin palkinto. Hyväksytty, mutta ei sijoitusta. Lapussa luki kommenttina "Superhyvä koira, ohjaajalle läksyksi sääntöjen kertausta. Virallisiin ei pantamerkkiä." Ilo sai kehuja Kinnusen Elliltä, joka tuomaroi möllejä. 




Sunnuntaina OnniDogissa järkättiin pentunäyttely ja se toi paikalle aivan hirveästi ihmisiä. Ihmisiä, koiria, kovaäänisiä ja melkoista hulinaa. Lisähäiriötä häiriön keskelle.

Mahtava Maria ja mahtava Mahti.

Viikonloppuun mahtui kaikkea hienoa, parasta oli Mika Jalosen luento ja tokokoulutukset, sekä Asko Hämäläisen peltojälki - kuten aina. Hauskaa, miten joistain kouluttajista on tullut niin tuttuja tässä vuosien varrella. Hauska tavata samoja kouluttajia ja muita OnniDogiin osallistuvia tuttuja kasvoja vuodesta toiseen. Ja kolmanteen. Ja neljänteen. Hauska tavata myös uusia samanhenkisiä ihmisiä. Tapasin useamman nettitutun ja oli huippua päästä juttelemaan kasvotusten. Koiraihmiset on aivan parhaimmistoa ja juttua riittää loputtomasti.


Koirien viikonloppuun mahtui treenaamisen lisäksi maailman parasta riekkua eli aussieriekkua. Minun viikonloppuun mahtui lisäksi parasta seuraa, paljuilua ja hyvää ruokaa. Koirat käyttäytyivät hirveän hyvin koulutuksissa (no okei Ilo välillä vähän pölöili) ja niiden ulkopuolella. Olen erittäin tyytyväinen molempien käytökseen, sekä erityisen yllättynyt ja ylpeä sähikäispennun käytöksestä. Koko viikonlopun satoi vettä, mutta onneksi meitä ei ole sokerista tehty ja tunnelma pysyi märkyydestä huolimatta katossa (eikä flunssakaan tullut). Seura oli parasta A-luokkaa, kiitos Wirneen tiimi. Erityiskiitos Eijalle (perheineen), joka jälleen kerran majoitti meidät ja hommasi vielä i-h-a-n-a-n paljunkin! Kiitos Maria ja koko OD-tiimi hienosta tapahtumasta! Nyt on ennakkoilmottauduttu vuoden 2018 OnniDogiin eli ensi vuoteen ja taas on jotain huippua mitä odottaa vuosi.

Kuvia tuli otettua niin surullisen vähän, koska vesisade, kaksi koiraa ja kiire. Kamalia puhelinräpsyjä täydentämässä.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

OnniDog 2017 perjantai



 Tämän kuvan ottanut Ville, kiitos. Hupi (N), Ilo (I), Kayla (J), Polte (N), Priya (I), Haiku (O), Nox (J), Hups (O), Pilke (P) & Pinja (P). Kuvasta puuttuvat Djali (K), Melli (J), Jedi (J) & Rymy (P).

Vuoden verran odotettu OnniDog 2017 onnistuneesti takana. OnniDog järjestettiin 07-10.09. Himoksella jo neljättä kertaa. Onko vielä joku, joka miettii mikä ihmeen OnniDog? Lyhyesti ja ytimekkäästi - Suomen suurin ja monipuolisin koiratapahtuma, joka piti tänä vuonna sisällään 24 eri koulutusta, 9 eri luentoa, mätsärit, rally-tokon möllikisat, petotestit, viehejuoksut, smartDOG-testit ja pentunäyttelyn. Himokselle saapui ympäri Suomen lukuisia koiraharrastajia sen ihmisen parhaan ystävän - tai jopa useamman parhaan ystävän - kanssa.

Olen ollut Ilon kanssa OnniDogissa joka vuosi, 2014, 2015, 2016 ja nyt 2017. Tänä vuonna minulla oli ensimmäistä kertaa mukana kaksi koiraa yhden sijasta. Viime vuonna OnniDogissa odotimme kuumeisesti Ilon juoksujen alkamista, koska The Juoksut. OnniDogissa 2014-2015 kolme Wirnistelijää, 2016 neljä Wirnistelijää ja 2017 peräti neljätoista Wirnistelijää. I-pentue 2, J-pentue 4, K-pentue 1, N-pentue 2, O-pentue 2, P-pentue 3.

 Kerrankin reissussa isolla autolla, otin ilon irti.

Me olimme perjantaista sunnuntaihin ja se oli ihan riittävä pätkä. Majoituimme Eijan luona, kuten joka vuosi. Perjantaista lauantaihin myös Tanya & Haiku + Tofu-corgi yöpyi ja lauantaista sunnuntaihin myös Piritta & Pinja yöpyi. Eija hemmotteli meitä ja oli vuokrannut paljun koko viikonlopuksi. Koko viikonlopun satoi vettä aamusta iltaan ja päivän päätteeksi oli aivan litimärät vaatteet, joten kovasti tärisytti. Oli aivan parasta mennä kuumaan paljuun lämmittelemään ja rentoutumaan molempien iltojen päätteeksi. Iltahämärä, tumma taivas, tunnelmalliset kynttilät, kuoharit (koska rallyvaliot) ja loistoseura. T-ä-y-d-e-l-l-i-s-t-ä. Puuttui enää vain tähtitaivas ja kuutamo.

Saavuimme paikalle yhdeksäksi tai oikeastaan vähän jäljestä, koska olin yllättäen myöhässä. Käsittämätöntä. Matkalla tajusin, että olin unohtanut koirien rokotuskortit kotiin, mutta onneksi sain homman hoidettua. Hymy leveni, mitä lähemmäs Himosta pääsin ja viimeisessä liikenneympyrässä hymyilytti hulluna. Infossa oli aiemmilta vuosilta tuttuja kasvoja vastassa ja törmäsin moneen muuhunkin tuttuun. Kuinkahan monta kertaa sanoin "moi" ensimmäisen 10min sisään. Sitten vain nimi yli, ranneke käteen ja kohti ensimmäistä koulutusta.



09.00-10.00 Venyttely - Ilo
Alkulämmittely hoidettiin hölkkäämällä kenttää ympäri muutama kerta. Myöhästymisen takia en juuri ehtinyt lämmitellä Iloa ennen venyttelytuntia, joten lisäksi käskytin Iloa pujottelemaan jaloissa, tekemään kahdeksikkoa, pyörimään ympyröitä molempiin suuntiin, peruuttamaan, tekemään mangustia ja asentovaihtoja. Venytykset tehtiin namin avulla, eikä Ilolla tuntunut olevan mitään suurta toispuoleisuutta ja kaikki venytykset sai tehdä. Kyljet venytettiin viemällä nami kohti koiran pyllyä ja takatassuja. Niskaa venytettiin viemällä nami ylös (koiran tassujen piti pysyä alhaalla, oli haastavaa), alas, oikealle, vasemmalle. Jalat venytettiin viemällä voimakkaan silityksen johdolla etujalat eteen ja takajalat taakse. Lopuksi anturat, koira istumaan ja sormet anturoiden väliin. Lopuksi voimakas silitys lihaksille. Venytykset luonnollisesti aina koiran ehdoilla. Vesisade, karvanlähtö ja hiekkakenttä, aa että. Oli aika ällöttävää. Ilmasta johtuen olisin mielummin venytellyt sisätiloissa.

10.00-12.00 Katriina Tiira: Koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus - geenien ja ympäristön vaikutus
"Luennolla käydään läpi sitä mitä tieteessä tiedetään tällä hetkellä käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä – luento pohjautuu uusimpaan tutkimukseen. Mikä on koiran persoonallisuus, mitä se tarkoittaa? Periytyvätkö erilaiset käyttäytymisominaisuudet? Mitkä ominaisuudet periytyvät? Miten paljon koiran käyttäytymiseen vaikuttaa ympäristö ja miten paljon perimä? Mitä on epigenetiikka ja miten se vaikuttaa käyttäytymiseen?" Luennon runko: Koiran alkuperä, miten käyttäytyminen määritellään? *persoonallisuus, mikä vaikuttaa persoonallisuuteen *geenit *ympäristö *epigenetiikka, ongelmakäyttäytymispiirteet *pelokkuus, ääniarkuus *ylivilkkaus, SmartDOG-testit. Oli ihan mielenkiintoinen ja hyvä luento. Käytiin läpi tosi paljon tutkimustuloksia. 


13.00-14.00 Leikitystunti - Hupi
Leikitystunnin veti OnniDogin lempparikouluttajani Asko Hämäläinen. Asko on vetänyt OnniDogissa peltojälkikoulutuksia, saalisviettitestauksia ja nyt myös leikitystunteja.  Ohjaajat leikitti koiriaan vuorotellen, Asko antoi palautetta ja vinkkejä. Hupilla oli suhteellisen kova juuttipatukka, joka on Hupin yksi lempparileluista. Minä edelleen leikin liian voimakkaasti Hupin kanssa. Hupi on ollut pienestä asti ihanan taistelutahtoinen ja voittaessa lelun, se on lähtenyt rallattelemaan. Luultavasti näistä molemmista johtuen olen jäänyt roikkumaan leluun, enkä ole antanut Hupin voittaa tarpeeksi. Nykyään Hupi saalistaa lelua hyvin ja taistelee lelusta hyvin, mutta lelu tavallaan menettää merkityksensä Hupin voittaessa lelun. Lelu on yleensä kiinnostava niin kauan kuin minä roikun toisessa päässä. Satunnaisesti lähtee vieläkin rallittelemaan lelun kanssa ja sitäkään en halua, koska tarkoitus on kuitenkin leikkiä yhdessä. Näissä tilanteissa kahdella lelulla kikkailu on alkanut toimia hyvin.

Asko kehui Hupin leikkimistä ja antoi minulle vinkin, etten itse leiki niin voimakkaasti kun välillä kuului hampaiden "rapina" lelua vasten (eli riepotin, vaikka oli kiinni lelussa) ja Hupille  mahdollisesti vähän pehmeämpi lelu. Koiran ollessa lelussa, minä menen mukana ja annan voittaa kun repii lelua. Tiedän kyllä, mutta miten se on niin vaikeaa? Näimme rallattelua lelun kanssa, mutta myös sitä kun lelu jää maahan heti Hupin voitettua sen. Miten leikkiminen voi olla niin vaikeaa!? Oikeasti!? Ilon tullessa en uskaltanut leikkiä ollenkaan muiden nähden ja se asia on sentään muuttunut tässä matkan varrella. Nykyään palkkaan useimmiten lelulla, mutta leikittämisessä on vielä opeteltavaa. Olen itse liian aktiivinen ja tavallaan "voimakas", Hupin kanssa erityisesti.


 Tämän kuvan ottanut SporttiRakki, kiitos.

  Tämän kuvan ottanut Eija, kiitos.

14.00-15.00 Toko - Ilo 
Tokoa veti Hanne Alanko. Ryhmä oli iso ja se oli jaettu kahtia. Toinen porukka teki aluksi paikkiksia, toinen kaukoja ja sitten vaihdettiin. Paikkamakuussa ei ongelmia, loppuperusasento olisi voinut olla parempi. Kaukoissa ongelmana on a) minun tyhmyys, b) minun surkea muisti ja c) Ilon lihasmuisti. Olen treenannut istu-maahan-kaukoja aivan liian kauan ja Ilolla on todella kivat i-m-vaihdot. Seisominen sekoitti pakan totaalisesti, eikä Ilolla tahdo pysyä takajalat paikoillaan kaukoissa - valuu perään ja lisäksi ottaa aivan liian helposti väärän asennon. Koitin seiso-maahan-vaihtoja takapalkalla ja toimi todella hyvin. Sain jopa otettua vähän välimatkaa. Otin seisomisesta istumisen mukaan  ja alkoi mennä plörinäksi. Taas vähemmän välimatkaa ja enemmän apuja.
Kouluttaja liikkuroi meille pitkän seuruupätkän. Ilo seurasi kivalla asenteella, mutta aukesi takaa ja siitä tuli palautetta. Täytyy kiinnittää huomiota (taas kerran) palkan suuntaan. Lopuksi tehtiin luoksaria liikkuroituna. Ensimmäisellä yrityksellä Ilo lähti hiippailemaan perääni heti kun selkäni käänsin. Oikeasti. Mitä hittoa. Palautus ja uusi yritys. Hyvä stoppi, mutta perusasento olisi voinut olla suorempi. Oli ihan hyvä treenipätkä.


   Tämän kuvan ottanut (su) Eija, kiitos.

15.00-17.00 Peltojälki - Hupi
Peltojälkeä veti Asko. Askon jälkikoulutukset on aina yhtä mielenkiintoisia ja antoisia. Puuhailemaan pääsi Hupi. Hupi sai tehdä kolme namiruutua. Nameina paloiteltuja Frolic-nappuloita. Hupin nenä aktivoitui nopeasti ja tuhina oli melkoinen. Hupi keskittyi tehtäväänsä täysillä ja nenä pysyi hienosti maassa. Pari kertaa erehtyi pois ruudusta, mutta korjasi heti itse takaisin ruutuun, kuten kuuluu. Hupi sai kehuja Askolta. Kannattaa kuulemma ehdottomasti jatkaa jälkihommia. Olin itse todella tyytyväinen Hupin työskentelyyn. Ei ottanut häiriötä Askosta, muista ihmisistä tai viimeisessä ruudussa olleesta koiran hajuista (yksi aussie karkasi syömään Hupin nameja).


18.00-19.00 Dobo - Hupi
Hupi pääsi tutustumaan tasapainotyynyyn ja dobopalloon. Jälkimmäinen löytyy kotoa, mutta joku on laiskotellut  ja Hupi on päässyt käymään pallon päällä vain pari kertaa ihan kokeilumielessä. Tyynylle nostettiin aluksi etutassut ja sitten takatassut. Etutassujen nostamista Hupi tarjosi nopeasti, koska korokkeille nousua on harjoiteltu ennenkin. Hupi pyöri tyynyllä, kuten laatikkoleikeissä ja palkkailin sitä eri kohtiin, jotta eri lihakset joutui työskentelemään. Takajalkoja en saanut tyynylle kertaakaan, Hupi ei vain ymmärtänyt. Pallolla Hupi seisoi, istui, makasi ja teki ympyröitä. Pallo oli vähän liian pieni Hupille ja harjoitukset oli hieman haastavia, mutta pikkukoira oli todella reipas ja innokas. Omistajat toki pääsivät testaamaan tyynyä ja palloa. Juuri sillä hetkellä rakas ystäväni Eija paukkasi sisään dobosaliin, kävi lattialle kontilleen ja alkoi kuvaamaan minua. "Aina valitat kun sinusta ei ole yhtään kuvia", kiva.  Herätti hilpeyttä, mutta sain kivoja muistoja Hupin ekasta dobosta.

   Oik. kuvan ottanut Eija, kiitos.

Ennen doboa oli hyvä rako käydä syömässä. Aikataulut meinaa olla tiukkoja ja syömään ei oikein ehdi. Ehkä minä vielä joku kaunis vuosi raaskin jättää vähän useammin rakoja koulutusten väliin. Olin aivan liian monesta paikasta myöhässä kun en tajunnut lähteä koulutuksista ajoissa ja kahden koiran kanssa kikkailu vei vähän odotettua enemmän aikaa. Iltanuotio jäi väliin, koska lilluteltiin paljussa juoruilemassa pari tuntia. Oli ihanaa.


torstai 7. syyskuuta 2017

Iloista ja hupaisaa tokoa 13

 Villasukkakausi korkattu. ♥ 

Tänään oli tokopäivä! Maanantaina agilityä, tiistaina tottista ja torstaina tokoa. Tosin kaikkiin ohjattuihin on päässyt treenaamaan vain Ilo. Tänään oli tarkoitus ottaa Hupi, mutta tehtävä sopi paremmin Ilolle. Viikonloppu meneekin Himoksella OnniDogissa, joten harrastukset jatkuu ja molemmat koirat pääsevät töihin. Milliä oli tuuraamassa Markku Pajulahti - tuttu naama hallilta, mutta hänen koulutettavana me ei olla aikaisemmin oltu.

Heti aluksi Markku ilmoitti, että palkat pois taskuista ja nyt tehdään ilman palkkaa. Hän myös ilmoitti, että tavarat voi ottaa kentän puolelle, koska hänen treeneissään kaikki on kentällä. Aloitettiin palkattomalla treenillä. Aluksi lyhyt paikkaistuminen, ei ongelmaa. Seuraamista lähdettiin tekemään jokaisen koirakon seistessä aluksi rivissä, Markku liikkuroi - käännöksiä, pysähdyksiä, hidasta, normaalia  ja käännöksiä jokaisen itse valitsemaan suuntaan. Ilo inisi ajoittain. Kaukoja tehtiin ringissä, ohjaajat selät ringin keskelle ja koirat vastapäätä. Ensimmäisessä harjoituksessa käskytettiin vuorotellen ja toisessa harjoituksessa samaan aikaan. Ilo teki todella hyvät vaihdot, ei moittimista. Näiden harjoitusten jälkeen palkattiin ja otettiinkin palkat käyttöön.

Rentouduimme hetkeksi alas istumaan. Markku kertoi suoritettavat liikkeet. Liikkeitä ääneen kertoessa, katsoi meitä ja totesi jotain tähän tyyliin "hei, tämähän on se koira, joka ei silloin kerran mennyt ruutuun". Hän näki kerran meidän surkeat ruututreenit ja niin hienosti jäi mieleen, joten tehtiinkin ruutua pienillä kikoilla. Ruudun taakse aseteltiin putki ja lähetin Iloa putkeen ruudun läpi. Ilo jäi putkeen kiinni heti kun putki raahattiin näkyviin, kuinka ollakkaan. Ei ollut ongelmaa putkeen juoksemisessa, vauhtia riitti. Kehua piti koiran ollessa ruudun kohdalla ja palkattiin koiran juostessa putkesta takaisin. Pari toistoa ja pysäytyskäsky mukaan harjoitukseen. Kaksi pysäytystä ruutuun ja Ilo pysähtyi hienosti! Vähän valui kohti peränauhaa ja piti antaa käsky tarpeeksi ajoissa, mutta ei ainakaan ennakoinut katsomalla etunauhasta pysäytyspaikkaa. Toimi! Takapalkka käyttöön.

Tunnaria teimme myös normaalista poikkeavalla tavalla. Juoksutin Ilon kosketusalustalle (olisi voinut olla myös merkki tai ruutu) ja siitä tunnareille. Ilolla ei ole käskyä kosketusalustalle, joten harjoitus oli hankala. Kosketusalusta on kuitenkin vähän tutumpi kuin merkki ja siksi valitsin sen. Vapautin Ilon alustalle, käskytin pysähtymään. Aluksi alusta oli liikaa tunnareiden linjassa ja Ilo lähti suoraan tunnareille, joten alustan paikka vaihdettiin vähän toiseen suuntaan. Ilo juoksi alustalle, mutta nappasi alustan suuhun ja toi minulle. Mitä vielä? Hoksasi idean, stoppasi kosketusalustalle ja juoksi vauhdilla tunnareille. Niinkin vauhdilla, että pakka hieman saattoi räjähtää pitkästä aikaa. Oikea kapula kuitenkin löytyi haistelun jälkeen. Eli ihan hienosti meni kuitenkin.

Lopuksi teimme paikkaistumisen ja Ilo nousi seisomaan (!?!?!?)  heti kun käänsin selkäni. En tiedä sanoinko käskyn liian epäselvästi, lähtikö kädessäni roikkuvaan palloon, oliko sekaisin erilaisista treeneistä vai meneekö samaan pölöilyyn kuin muut pölöilyt lähiaikoina. Vai onko agilityn lähtötilanteen nousut vaikuttanut tähänkin. Oli mitä oli, en tykkää ja menee tunteisiin. Ilo ei ole IKINÄ noussut paikkiksesta tai muutenkaan lähtenyt käskyltä. Kirosanan saattelemana palautin Ilon istumaan. Ohjaajat kävi makaamaan koirien eteen, hetken kuluttua ohjaajat nousi ylös ja kävi kyykkyyn. Kyykystä palattiin koirien luokse, käskettiin koirat maahan ja vapautettiin. 

Ilo oli todella iloinen ja innokas, teki kivasti töitä. MUTTA. Todella paljon oli rumaa ja epämiellyttävää. Ilo jostain syystä kuumui palkattomuudesta ja kerjäsi ilmeisesti palkkaa. Inahteli ja haukkui sosiaaliseen palkkaan vastauksena. Lähti hyvin vastaamaan, mutta ääntelystä en tykkää ja sitä Ilo ei yleensä todellakaan harrasta. Ilon pölöilystä huolimatta olen tyytyväinen treeneihin, Ilon työinto on parasta. Markku piti todella hyvät treenit!

Kuka myöntää vaihtaneensa minun kiltin ja tottelevaisen aussien tuhmeliiniin? Todella toivon (ja oikeasti myös uskon), että Ilon aivopierut johtuu lähestyvistä juoksuista. Juoksut odotettavissa joko nyt syys- tai lokakuussa.

Tottis 4

Viime tottistreeneistä on vierähtänyt ikuisuus. Minulla on ollut töitä ja en ole päässyt treeneihin. Eilenkin oli tiukka aikataulu ja ehdin olla treeneissä oman vuoron jälkeen vain parin koirakon treenisetin katsomisen verran. 

Treenaamaan pääsi Ilo - vieläpä ensimmäisenä - enkä ollut tehnyt mitään treenisuunnitelmaa. Kentällä oli Gappayn keltainen este ja siitä se ajatus sitten lähti. Tottispuolella on metrinen hyppy ja Ilo ei ole ikinä  edes nähnyt niin korkeaa estettä. Ilo on hyppinyt tokohyppyjä ja agihyppyjä, mutta korkeus on ollut max. 55cm. Koiraportit Ilo on ylittänyt muutaman kerran (ilman lupaa), mutta muuta kokemusta korkeammista hypyistä ei ollut. Jos tottispuolta tehdään, minua kammottavat hypyt tulevat väkisinkin treenilistalle eli tuumasta toimeen.

Kokeilimme kerran 60cm korkeaa estettä ja Ilo suoritti sen ongelmitta. Este nostettiin 90cm korkeaksi ja kokeilimme uudestaan. Ilo ei luokitellut estettä esteeksi ja tuntui pitävän seinänä. En ihmettele. Pelkkä esteen katsominen aiheutti minulle ahdistumisen. Lea-kouluttaja seisoi esteen toisella laidalla ja minä toisella laidalla. Pidin lelua esteen toisen puolella (keskellä) ja kehotin Iloa hyppäämään. Ilo ei hypännyt, vaikka kokeilimme muutaman kerran. Menin seisomaan suoraan esteen taakse, pidin lelua keskellä ja kannustin hyppäämään - ja Ilo hyppäsi. Lelubileet. Treenitoverit totesivat, että Ilo näytti liitävän esteen yli. Liike näytti pysähtyvän ilmaan hetkeksi esteen päällä ja siitä olisi tullut hieno kuva. Ei osunut ja ilmavaraakin jäi. Tottispuolella hirvittää nimenomaan esteet, korkeita ja jyrkkiä. Yhdistettynä noutoon. Aluksi ajattelin, ettei siksi edes tottista tehdä.  

Ilo teki myös eteenmenon lelulla. Lea vei palkan kaaaaauas pois. Ilo lähti vauhdikkaasti matkaan, traktorin urilla epäröi hetken ja samassa näki pallon, jolle luoksi vauhdikkaasti. Juoksi vauhdilla takaisin luokseni sivummalle.

Lasten agilitykurssi 3/5

Maanantaina oli kolmas kerta kerta lasten agilitykurssia. Tälläkin kerralla ratana oli rallirata - hyppy, hyppy, mutkaputki, hyppy, hyppy ja mutkaputki. Nämä ralliradat on Ilon kanssa ehkä haastavimpia, koska Ilo on nopea ja sillä on fokus eteen. Saa laittaa töppöstä toisen eteen, itse kukin. Varsinkin, jos rataa pitäisi tehdä useampi kerta tai  pitäisi kikkailla jotain. Ilo  suorittaa näin simppelin radan yksinkin, jos ohjaaja on vaikka myöhässä.


Rataa oli tarkoitus tehdä hieman erilailla, mutta Ilo oli taas kamala agipossu ja jätti todella rumasti esteitä väliin. Ilo näki vain putken ja putken. Voi putkihulluus ja hetkellinen Ilohulluus.  Huomautuksen (tai muutaman) jälkeen Ilo tajusi, että radalla täytyy tehdä muutakin kuin juosta putkesta putkeen ja teki hienoa työtä. Ilo eteni kiiturin lailla esteeltä toiselle ja osasi tehdä radan silloinkin kun ohjaaja liikkui hyvin vähän. Lähdöissä pysyi paremmin.

Aloitettiin keppiharjoittelut kuudella kepillä ja verkoilla. Ilo teki ensimmäiset harjoitukset minun kanssani ja remmissä, koska vauhti ja järki. Hienosti sujui remmillä, ilman remmiä, minun kanssani ja tytön kanssa. Kenttä oli jaettu kahtia ja aidan toisella puolella sai harjoitella tekniikkatreeniä renkaalla, A:lla, sekä madalletulla keinulla ja puomin palasella. Ilolla oli yllättäen liikaa vauhtia ja kontaktit hutaistiin liian monta kertaa rumasti. 

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Lasten agilitykurssi 2/5

Maanantaina oli toinen kerta lasten agikurssia. Ilokseni sain huomata, että tyttö kuunteli paremmin kouluttajaa, Ilo kuunteli paremmin ohjaajaa ja homma vain pelitti monella tapaa paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Tyttöä mietityttää vielä milloin täytyy juosta kovaa ja milloin ei, mutta se on täysin ymmärrettävää. Ilolla taas menohalut sai hätiköimään lähdöissä ja kouluttaja auttoi pitämällä Iloa pannasta. Lähdöt laitetaan tehotreeniin!

Päivän aiheena kontaktit ja treenit tehtiin koirien tason mukaan. Ilo on harjoitellut 2on2offia erikseen, mutta kokonaisina esteinä ei ole tehnyt ikinä. Ei ole tullut opetettua kun ryhmissä ei ole isommin harjoiteltu, omatoimisesti ei ole uskaltanut ja agility on ollut niin satunnaista ryhmien ulkopuolella. Pakko myöntää, että agilitykärpänen on purrut (taas) pahasti ja harrastuslistalle palaa agility heti kun hommaan omatoimitunnarit lokakuussa. Treenilistalle puomi, A, keinu ja kepit. Ei tavoitteita, ei  paineita, ei ryhmiä. Hauskaa humputtelua.

Aluksi testasimme erikseen mitä Ilo tuumaa puomista ja A:sta. Ilo tuumasi, että ei tässä mitään ihmeellistä. Ilo juoksi vauhdikkaasti, mutta silti suhteellisen järkevästi. 2on2offia ei tajunnut yhdistää esteisiin ilman muistutusta, mutta ymmärrettävää. Testauksen jälkeen tytöt sai tehdä hyppy, puomi, putki pätkää ja toisella laidalla hyppy, A, putki, hyppy, hyppy pätkää. Jälkimmäistä kahdessa osassa, koska Ilo ei osannut vielä hakea A:ta hypyn jälkeen ja iki-ihana putki veti A:n takaa puoleensa liikaa = Ilo ohitti A-esteen. Muuten Ilo teki hyvää työtä ja ehdottomasti myös tyttönen. Kaikille jäi treenistä hyvä mieli ja seuraavaa kertaa odotetaan taas innolla.