torstai 8. kesäkuuta 2017

Iloista ja hupaisaa tokoa 5

Viime viikolla oli taukoa ohjatuista treeneistä, mutta tänään taas mentiin. Tuntuu, että hallilla tulee käytyä nykyään hirveän harvoin kun ei ole enää omatoimitunnareita. Toivottavasti saan hommattua pian taas tunnukset käyttöön. Nyt on vähän liikaa koiramaksuja ja vielä rästitalkoitakin (koska työ). Ahkerasti tuli silloin hallilla käytyä, omatoimitunnarit hyödynnettyä ja me kaikki kolme viihdyttiin viihdytään hallilla. Tykkään hyödyntää hallitreenit ja ottaa molemmat koirat puuhailemaan edes jotain. Tänään meitä oli paikalla neljä koirakkoa, joten varsinaiseen treenivuoroon pääsi vain toinen koirista ja valitsin Ilon. Aiheena tavoiteliikkeet ja meillä kaukot.
 
Aluksi tehtiin kolmen koirakon voimin kuunteluharjoitusta. Mentiin tiiviiseen rinkiin ja käskytettiin vuorotellen koiria istumaan tai makaamaan. Milli heilautti kättä aina koirakon kohdalla, eikä ollut mitään tiettyä järjestystä - välillä piti makuuttaa kauemmin ja välillä piti käskyttää heti ylös. Koirien piti olla koko ajan hereillä ja kuunnella omia käskyjä, menemättä kuitenkaan toisten käskyihin. Myös ohjaajan piti olla koko ajan hereillä, piti tarkkailla omaa koiraa ja samaan aikaan kouluttajaa. Ilo meni pari kertaa toisen vieruskaverin maahan-käskyihin. Harjoitusta muutettiin siten, että Milli tuli vuorotellen jokaisen koirakon luokse ja kävi vuorotellen jokaisen koiran viereen kyykkyyn. Milli antoi koiran vieressä vääriä käskyjä, taputteli maata koiran istuessa sivulla ja napsutteli sormiaan koiran yläpuolella koiran maatessa. Ilo meni pari kertaa sormien napsuttelun ja sivu-käskyn yhdistelmään, mutta tajusi aika nopeasti juonen. Ollaan treenattu liian kauan kaksin. Nämä on hyviä, tärkeitä ja arvokkaita harjoituksia. Erityisesti ylempiä luokkia ajatellen kun koiria käskytetään porukassa vuorotellen.

Treenivuorolla keskityttiin kaukoihin. Halusin vinkkejä siihen, miten saa koiran takajalat pysymään aloillaan ja seisomisen nätisti mukaan, jos tyhmä ohjaaja on opettanut ainoastaan istu-maahan-vaihtoja. Näytin Millille tilanteen tällä hetkellä. Ilo liikutti takajalkojaan. Milli bongasi heti, että ilman kädellä auttamista Ilo ei siirtänyt painoaan takajaloille, vaikka kädellä auttaessa siirsi. Milli bongasi myös, että Ilon etutassut tulee seisomisessa liian eteen ja sen on tosi vaikea kerätä ne siitä oikealle paikalle. Saatiin molempiin omat vinkit ja harjoitukset. 

Painon siirtoa takajaloille lähdettiin kokeilemaan namista luopumisen kautta. Namikäsi laitettiin koiran rinnalle. Ilo oli ahneuspäällä ja tuijotti namia minkä kerkesi, eikä luopuminen toiminut niin hyvin kuin olisi pitänyt. Namikädellä ns. "tuupattiin" koiraa, jolloin paino siirtyi taakse ja se merkattiin. Palkka tarjottiin eteen, palkan saadakseen koira joutui venyttämään itsensä takaisin lähtöasentoon saadakseen namin ja näin ollen oli heti valmis tekemään tehtävän uudestaan. Seisomiseen lähdettiin hakemaan etutassujen korjaamista. Milli teki tämän harjoituksen Ilon kanssa tai olisi tehnyt, jos Ilo olisi ollut siinä mukana. Koira makuulle ja namikäden avulla koitetaan saada koira siirtämään etujalkojaan hieman taakse samalla kuin se pomppaa maasta ylös. Vaikea kirjoittaa sanoiksi se liikerata, millä Milli temppua näytti. Ilo ei oikein ollut mukana, joten namilla piti taas ns. "tuupata". Voi kokeilla myös esimerkiksi lautaa takatassujen alla tai koroketta etutassujen alla, mutta Milli ei lähtisi Ilon kanssa kikkailemaan näillä. Ilo oppii varmaan nopeasti ja suoriutuu hyvin, kunhan tajuaa mitä haetaan. Olen aivan onneton suodattamaan treenejä tekstiksi ja kukaan (minäkään) ei varmaan tajua mitään.
 
Omatoimisesti keskityttiin metallinoutoon. Aluksi testailuksi pari pitoharjoitusta, mutta heti niiden jälkeen heitin metallikapulan hypyn yli. Heitin kapulan tosi vinoon ja Ilo jätti hyppäämättä. Kutsuin pois ja otettiin kerran AVO-hyppy, jonka jälkeen kokeiltiin uudestaan. Ilo teki kaksi todella hyvää metskua. Suoritti hypyt molemmilla kerroilla, tarttui kapulaan kivasti ja toi hienosti perusasentoon. Kapulaan tarttuminen ei ole Ilon lempiasioita maailmassa, joten metallikapulassa on ollut teippi pehmentämässä kovaa ja kolisevaa metallia. Tänään otin teipin pois tämän treenin jälkeen ja Ilo sai tehdä pitoa ensimmäistä kertaa metallikapulalla ilman teippejä. Ei Ilo varsinaisesti nauttinut, mutta tarttui kuitenkin kapulaan aika kivasti ja heilutti välillä jopa häntää. Aika superia!

Ilon treenivuoron jälkeen hain Hupin hetkeksi puuhailemaan. Kentällä oli samaan aikaan toinen pentu, joten tehtiin treeniä kentän ulkopuolella, josta oli suora näkyvyys käytävän ihmisiin ja koiriin. Yksi koirakko meidän ryhmästä treenasi takana. Hupi sai tehdä perusasentoa, seuraamista, maahanmenoa, kaukojumppaa ja kapulaan - niin puiseen kuin metalliseenkin - tarttumista. Hupi oli todella kivalla asenteella mukana, teki ihanasti ja innokkaasti hommia kanssani. Seuraaminen etenee, vaikka imuttamalla tehdään edelleen. Hupi kulkee paljon paremmin mukana. Kapulaan Hupi tarttuu ihailtavan reippaasti ja kestoakin ollaan saatu mukaan harjoituksiin. Hupikin sai ensimmäistä kertaa pitää metallikapulaa ilman teippejä, eikä ollut moksiskaan. Pakko myöntää, että Hupi tarttuu kapulaan paremmin kuin äitinsä eli jotain olen ainakin tehnyt oikein. Hurraa! Häpi, häpi, häpi.

Ennen treenejä käytiin metsälenkillä ja ennen kuin ehdin koiraa sanoa kuului plumps. Jaahas. Koirat löysi järkyttävältä haisevan mutasuomikälieojan, johon mulahtivat ihanasti molemmat. Nuijasta ja Tosinuijasta se jälkimmäinen oikein selkäänsä myöten kun ei tajunnut vissiin ojan olevan niin syvä. Molemmat oli tosi edustavan näköisiä... ja tuoksuisia. Koitin vedellä ja pyyhkeellä saada suurimmat liat pois, mutta silti saattoi hävettää viedä koiria halliin. Mietin jälleen kerran, olisiko pitänyt opettaa koirat pyytämään lupa mulahduksille.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Ilo: TTT tottis 1

No nyt! Liityin Teiskon Tahto Tassut ry koiraporukkaan. "Teiskon Tahto Tassut ry on  aktiivinen tamperelainen vuonna 2015 perustettu koiraharrastusyhdistys. Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on ylläpitää ja herättää koiraharrastusta sekä tarjota mahdollisuuksia erilaisille aktiviteeteille niin koiran kuin omistajan hyvinvointia ajatellen." Porukassa pääsee ainakin tottistelemaan, jäljestämään ja hakuilemaan. Muutakin ilmeisesti. Treeniporukan ilmapiiri on kuulemani mukaan oikein hyvä ja uudet otetaan vastaan avoimin mielin. Porukassa on kokeneempia ja kokemattomampia. Vetäjänä Lea Kallio, joka kouluttaa, kisaa ja toimii tuomarina pk-puolella.

Minua alkoi jännittää heti kun ilmoittautumisen laitoin eteenpäin. Ei kauheasti yllättänyt. Tänään oli tottistreenit, joita lähdin katsomaan. Ajattelin olla treenaamatta ja vain katsella ensimmäisellä kerralla, mutta otin Ilon treenitavaroineen mukaan varmuuden vuoksi. Päivän aihe oli BH-treeni kun useammalla koirakolla BH-koe lähestyy. Ensimmäinen pari teki settinsä ja päätin, että me treenataan. Me suoritettiin BH-koe toukokuussa 2016, mutta päätin silti tehdä BH-kaavion. Tottispuoli on minulle aivan vieras ja loppujen lopuksi aika erilainen kuin tokopuoli. Kaaviota ei olla tehty päälle vuoteen, mutta nopeasti se mieleen muistui kun näki pari suoritusta.

Remmiseuraaminen oli molemmille vähän blaah, kuten aina. Remmittä seuraaminen tuntui ja ilmeisesti myös näytti hyvältä. Parikin kommentoi, että näytti hyvältä ja suoritus parani kun remmi irtosi. Henkilöruudussa Ilo ei tullut ihan satasella mukana, mutta se on niin vierasta vielä. Istuminen ja makaaminen hyvin, luoksetulossa tuli vinoon perusasentoon. En ole VIELÄ opettanut Iloa tulemaan suoraan eteen istumaan, joten kutsuin sivulle. Paikkamakuussa luotin Iloon täysillä. Jätin sen tosin vähän huonoon asentoon ja Ilo olikin ottanut oikein lötköasennon - siirtynyt lonkalle ja laittanut etutassut ristiin. Makuutin lisäpätkän ja käskytin perusasentoon.


Parille koiralle ammuttiin (yhteensä neljä laukausta). Ilo on suorittanut MH-luonnekuvauksen ja luonnetestin, joissa molemmissa on ammuttu. Kerran ollaan oltu treeneissä, joissa ammuttiin kauempana ja tietysti täällä landella on välillä kaikunut kauempaa metsämiesten laukaukset, mutta siinäpä Ilon kokemukset laukauksista. Ensimmäisellä kerralla Ilo oli autossa ja menin hetken päästä laukauksista ottamaan Ilon autosta. Ilo katseli vähän ympärille, mutta teki tehtäviä, söi, leikki ja oli oma itsensä. Toisella kerralla otin Ilon autosta ennen laukauksia, seuruutin. Sama reaktio kuin aiemmin. Ehkä vähän enemmän näytti kysyvän, että tuleeko vielä. 

Treeneissä hurahti melkein kolme tuntia. Minun oli todella helppo mennä porukkaan mukaan, eikä jännittänyt yhtään. Hämmentävää. Lea osoittautui oikein mukavaksi ja päteväksi. Minulle jäi todella hyvä fiilis treeneistä ja jään innolla odottamaan jatkoa. Seuraavat treenit taitaa olla parin viikon päästä, koska töiden takia jää parit treenit välistä. Näissä treeneissä kulkee molemmat koirat, vuorotellen ja varmaan toisinaan myös yhdessä. Aloin oikeasti miettiä, että pitäisikö sitä alkaa panostaa siihen metsäjälkeen ja opettaa tottisosuus. Ehkä voitais joskus päästä kisaamaan jäljellä. Vähän hurja ajatus, mutta ei missään tapauksessa mahdoton. Ilon kanssa tavoitteeksi tottis ja metsäjälki. Hupin kanssa tavoitteeksi pohjia tottikseen ja tähtäimenä BH-koe joskus sitten.

Tänään paikalla taisi olla kymmenen ihmistä, jos oikein muistan. Koiria ainakin muutama saksanpaimenkoira, muutama bokseri, pari amstaffia, corgi ja seropi.  Porukan nuorin oli vajaa kahdeksanviikkoinen amstaffivauva, joka pääsi moikkaamaan ihmisiä, leikkimään omistajansa kanssa ja harjoittelemaan luoksetuloa. Niin söpö!

Hupi pääsi aiemmin päivällä tekemään tokoa. Aloin kuvata Hupi 6kk-tokovideon. Oli aivan liian kuuma ja tehtiin aivan liian paljon juttuja. Meinasi vähän puhti loppua ja videokin jäi vaiheeseen. Koskahan opin? Hupi oli hieno!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Uplake turisteilemassa

Tänään piti lähteä Hupin kanssa turisteilemaan TOKO SM-kisoihin Hakunilaan, mutta turistikoirat ei saanut tulla halliin (missä finaali ilmeisesti pidettiin) ja päätin jättää reissun väliin. Harmitti, koska odotin innolla isoa koiratapahtumaa erityisesti Hupin sosiaalistamisen kannalta. Eijalta kuulin, että samana viikonloppuna Tampereella järjestetään vähän isompi koiratapahtuma - Uplake. Ylöjärven koirakerho järjesti Uplaken Teivon raviradalla. Kisalajeina oli rally-toko ja agility. Pe neljät agikisat, la neljät agikisat ja kahdet rallykisat, su neljät agikisat ja kahdet rallykisat. Lähdettiin Hupin kanssa turisteilemaan tänään, koska Eija & Kayla tuli rallykisoihin. Onneksi lähdettiin, sillä Kayla valioitui ja oli ihana olla todistamassa niitä onnellisia hetkiä. Onnea!

Saavuimme kohteeseen noin 13.00 ja hengailtiin agilitykenttien laidalla tunteroinen ennen kuin saatiin seuraa. Teivossa vierähti loppujen lopuksi neljä tuntia. Paloin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Hupi sai vähän leikkiä lelulla ja tehdä pieniä tehtäviä, mm. kaukojumppaa, perusasentoa ja seuraamista. Hupi lähti kivasti leikkimään, mutta läheltä kulkevat koirat saivat leikin keskeytymään. Koitin leikittää viettikoulutuksesta saaduilla opeilla ja olin itse vähemmän aktiivinen, joten ehkä sekin vaikutti leikin keskeytymiseen. Myöhemmin leikitin Hupia hihnalla ja se leikki aivan törkeän hyvin, juuri kuin pitääkin. Hupi teki rallykentän laidalla lisää perusasentoa ja seuraamista. Olen tyytyväinen Hupin tekemiseen, häiriö oli suuri. Suunta ylöspäin ja lähtökohta näinkin hyvä.

Lyhyiden puuhapätkien ohella harjoiteltiin muuten vain rauhoittumista. Välillä seisoin ja välillä istuin. Hupi katseli koko ajan ympärilleen, mutta malttoi olla aloillaan ja kävi makaamaankin useasti. Täydellistä off-nappia ei vielä löytynyt. Hupi oli aika innokas ja vilkas. Vauhdikkaasti kulki hihnassa ja välillä niinkin vauhdikkaasti, että valjaat olisi ollut todella tarpeen. Hupi katseli uteliaasti ympärilleen ja suhtautui kaikkeen ihailtavan reippaasti. Hupi ei arkaillut mitään - ei ihmisiä, koiria, hälinää, kovaäänisiä, haukkumista tai edes suihkuavaa vesiletkua, jolla piti muutaman kerran kastella Hupi. Oli todella lämmin ilma ja Hupilla meininkiä riitti, joten melko kuumissaan oli.


Hupi haukahti muutaman kerran toiselle koiralle, mutta muuten oli kiltisti ja hiljaa. Vaikka ympärillä kulki jatkuvasti erilaisia koiria, kentällä tehtiin vauhdikasta (ja äänekästä) agilityä, koiria leikitettiin ja osa koirista rähähteli ohikulkijoille. Olen tyytyväinen Hupin käytökseen, muutamasta haukusta huolimatta. Hupi ei ole kauheasti tuollaisissa tapahtumissa käynyt - vain pari kertaa agikisoissa pikkupentuna. Koin itse talvipennun sosiaalistamisen vähän kesäpentua haastavammaksi. Olisi tietysti hallikisoja voinut kiertää enemmänkin, mutta pissasakkojen pelossa ei kauheasti viitsinyt. Koitan nyt ottaa "menetettyä" aikaa takaisin ja kiertää Hupin kanssa kahdestaan erilaisissa tapahtumissa. Hupi suhtautuu aika mukavasti ja eiköhän se off-nappikin löydy.

On se hirveän hieno, hölmö, ihana, yli-innokas ja ihan kaikkia rakastava kakara. ♥ Paras pikkukoira. ♥ Minun. Hupi heilutti häntää kaikille ihmisille ja olisi halunnut rakastamaan kaikkia. Eijan tullessa piti hieman keskustella, oliko se hyppiminen sallittua. Hupi ei malttanut pysyä pöksyissään. Hupi pääsi makkarakojun miehen rapsutettavaksi ja ihanan avoimesti suhtautui tilanteeseen. Älyttömän ihmisrakas ja sosiaalinen pentu.

Minua edelleen harmittaa jättää Ilo kotiin ja lähteä Hupin kanssa kahdestaan matkaan. Ilo on aina innoissaan lähdössä mukaani ja näyttää niin pettyneeltä kun totean, että ei pääse mukaan. Kotiutumisen jälkeenkin katsoo minua niin syyttävästi. Koitan takoa päähäni järkeä, koska pakko tämä on tehdä ja me kaikki hyödytään siitä.

Viettikoulutus Jämsässä

Eilen Hupi pääsi retkelle ihan kahdestaan kanssani, Ilo lähti muun perheen kanssa mammalaan ja mummulaan. Jämsän seudun palveluskoiraharrastajat ry järjesti viettikoulutuksen kentällään. Kouluttajana Johanna Nivala ja hänellä on vuosien kokemus koiraharrastuksesta. Hänellä oli mukana nuori rotikkauros, jonka kanssa hän puuhaili aluksi. Oli huikeaa katsottavaa! Ennen hommiin ryhtymistä Johanna kertoi itsestään, koirahistoriastaan ja ajatuksistaan. Me koulutettavatkin esittelimme itsemme, koiramme ja suunnitelmamme. Kuuntelin mielenkiinnolla Johanna kertomuksia ja hänen kertomansa sai minut vaikuttuneeksi. Vielä enemmän vaikutuin siitä kun näin hänen tekevän töitä koiransa kanssa. Koulutus alkoi n. 18.30 ja saavuimme Jämsään n. 16.15.

Ennen koulutusta käytiin Eijan ja Hupin Polte-veljen kanssa aivan huikealla hiekkakuopalla juoksuttamassa ja uittamassa pentuja. Pennut sai olla vapaana, leikkiä ja temmeltää. Ne ottivat ilon irti elämästä kun aikuiset ei ollut mukana puuttumassa. Kauhean kivasti meni leikit yksiin. Hupi mulahti vahingossa muutaman kerran veteen ja oli joka kerta hetken järkyttyneen näköinen. Lammessa tuli nopeasti äkkisyvää ja sinne mulahtaessa joutui oikeasti uimaan. Hienosti ui pentu ja uima-asento oli hyvä. Uimisen jälkeen tuli hepulit ja hiekka pöllysi.
 
 Hyi miten ällöä.

 No sittenkin aika jees.

Saavuttiin kentälle etuajassa, joten Hupi sai hengailla uudessa paikassa. Lähinnä häkissään, mutta muiden saavuttua otin Hupin oikeasti kentän laidalle hengailemaan. Hupi oli iloinen ja innokas oma itsensä, mutta malttoi kuitenkin. Kerran karkasi Eijan luokse kahvitarjontaa ihmettelemään kesken kuvaustilanteessa poseeraamisen. Pennut aloitti koulutuksen ja Hupi oli kolmantena vuorossa. Koulutuksessa oli ainakin saksanpaimenkoiria, malinois, shetlanninlammaskoira, pitkäkarvaisia collieita ja sileäkarvainen noutaja. Paikalla oli sopivasti erilaisia koiria, erilaisia ohjaajia, erilaisia harrastuksia tekeviä ja erilaisen kokemuksen omaavia. Aina yhtä mielenkiintoista. Minua kiinnosti erityisesti malikka, koska ihailen niiden työskentelyä aika isosti näin kauempaa. Huikealta näytti työskentely! On se tottispuoli loppujen lopuksi vaan aika erilainen kuin tokopuoli.
 
Minun piti mennä alunperin kuunteluoppilaaksi ja ottaa Hupi turisteilemaan, mutta koulutusaamuna Eija laittoi viestiä, että ikävän tilanteen seurauksena tuli peruutuspaikka koulutukseen. Minä otin sen vastaan hetkeäkään epäröimättä. Minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä koulutukselta odotan, mitä siellä tapahtuu ja minulla ei ollut mitään suunnitelmaa, mitä tehdään. Menin vähän muiden pentujen omistajien vanavedessä ja keskityttiin yleisesti palkkaamiseen.  Muut omistajat palkkasi namilla ja lelulla, mutta minä käytin vain lelua - syystä x. Jälkikäteen harmittaa kun en kokeillut namikikkailua. Namitkin tarjottiin koiralle saalistamisen kautta, namikäsi lähti karkuun ja koira sai palkan vasta saalistettuaan namia aktiivisesti. Pennut oli tottunut helpompaan, eikä ehkä ihan satasella lähtenyt jahtaamaan ruokaa, mutta hyvin huomasi muutoksen, mitä enemmän  jahtasivat.

Lelulla leikkiminen tapahtui saalistamisen kautta. Lelu lähti karkuun, koiran piti saalistaa se itselleen. Tätä ollaan tehty paljon, mutta ilmeni, että leikin hieman väärin. Tyypillisesti olen itse se aktiivisempi osapuoli ja minä leikin koiran sijasta. Leikin turhankin aktiivisesti ja se on todella koomista, sillä Ilon kanssa aloittaessa en edes uskaltanut palkata lelulla. Jouduin työstämään itseäni todella paljon, että uskallan palkata lelulla ja rohkaistumisen lisäksi täytyi opetella myös leikkimään. Koiran kanssa leikkiminen ei ole ihan niin helppoa kuin äkkiä kuvittelisi. Nyin lelua turhan voimakkaasti, vaikka Hupilla on vielä aika etupainoitteinen purenta lelusta. Hampaat on vaihtunut hetki sitten, eikä se tartu leluun ihan yhtä hanakasti kuin ennen hampaiden vaihtumista pikkunaskaleillaan. Eikä varmaan tartukkaan, jos tuntuu vähän ikävältä ja minä lisäksi riuhdon. Minun pitäisi keskittyä siihen, että lelu lähtee saaliina karkuun, pentu saalistaa sitä, tarttuu siihen ja minä menen vähän pennun mukana. Jos pentu ottaa kunnon otteen, minun leluni-asenteen ja alkaa taistella lelusta, sen annettaan voittaa lelu itselleen. Voi miten vahva pentu-asenne ohjaajalle, vaikka pentu ei aluksi niin kauhean vahvasti koittaisikaan. Pennun lähtiessä peliin, kehutaan. Pentu saa kantaa lelua, kehutaan - tehdään ylpeäksi saaliista.
 
 

Ennen meidän vuoroa odotin, että Hupi unohtaa ihmiset ympärillä ja ottaa kontaktia minuun. Muutama samanlainen harjoitus ja palkkaa tietysti kontaktista. Sain palautetta, että ei ole kiire lähteä kaivamaan ulkoista palkkaa, vaan pitää ottaa se aivan kunnolla itse ensin ja vielä rohkeemmin sillain "minä olen täällä, eikö olekkin mahtava palkka". Palkkaan enemmän kaikella muulla kuin sillä, että olen sen kanssa. Vasta kun näen naamasta, että "hieno homma me ollaan tässä näin" ja se on ilahtunut siitä, että ilahduin - sen jälkeen voin bonuspalkata. Periaatteessa tuttua asiaa, mutta hirvittävän vaikea sisäistää ja muistaa. Hupi lähti saalistamaan molempia leluja voimakkaasti ja vauhdikkaasti. Saaliiseen vauhdikkaasti tullessa pitäisi mielummin antaa voittaa, ettei hampaiden varassa roiku. Minulla oli pitkä lelu, josta löyty pitkä naru, jousto, karvaosuus ja reikäpallo. Lelussa välillä kovaa ja välillä pehmosta - ei saa tehtyä niin hyvää otetta, että pääsisi pureen kunnolla takahampailla. Palkan olisi parempi olla pehmoista ja tasaisesti purtavaa. Toisena leluna oli karvantapaisesta materiaalista valmistettu vinkuva pötkö, jossa on pidempi naru.  Leluksi suositeltiin froteepyyhettä, josta pentu saa hyvän otteen koko suullaan ja mistä kohdasta tahansa. Minä olin aktiivisempi osapuoli leikkiessä ja kun itse passivoiduin, Hupi ei leikkinytkään hirveän aktiivisesti. Kuulemma aika perinteinen leikittäminen - koira ei oikeestaan leikikkään vaan ohjaaja leikkii. Ohjaaja vie koiraa vasemmalta oikealle, koira matkustaa mukana.

Jo lelua taskusta ottaessa pitäisi olla hähähää mikä superlelu täältä tulee, koiran odotusarvon pitäisi olla jo siinä vaiheessa korkealla ja siitä alkaa saalistusleikki. Jos koiran ote lelusta on etuhammaspainotteinen,  lelua voi tarjota paremmin koiralle.  Täytyy kiinnittää huomiota siihen, että koira on se aktiivisempi osapuoli leikkimisessä. Ohjaaja ei tee työtä koiran puolesta. Koiran täytyy antaa voittaa, koska leikkimisestä tulee silloin koiralle miellyttävämpää. Johanna tuumasi, että Hupin mielestä lelu oli vähän tylsä minulla, mutta superkiva toisaalla (kun oli voittanut sen itselleen). Siksi on oikeastaan järkevää lähteä lelun kanssa kauemmas. Täytyy lopettaa nykimiset. Vastaan laitetaan, mutta vähän kerrallaan. Ei riepoteta puolelta toiselle, koira itse riepottaa ja me ollaan vastuksena. Koiran otteen parantuessa - pykälä pykälältä enemmän. Ensin taistellaan hiiren kanssa,  taistellaan jäniksen kanssa ja lopulta taistellaan hirven kanssa kun on riittävän itsevarma leikissä.
 

"Ai että se karkas kun sinä jäit nukkumaan", lelu karkaa koiran unohtaessa lelun. Hupi tulee etuhampaille ja on tärkeää, ettei tehdä mitään repiviä liikkeitä ennen kun rupeaa pureen kunnolla, pitää saada pureen takahampaille. Tasainen leikki, pieni koira ja pienet hampaat.  Pehmoista purtavaa ja pikkuveto alkuun. Pitää löytää näppituntuma. Kun tulee leluun kiinni ja näen purevan etuhampailla - vedän lelua kyllä, mutta ei saa olla repäisevä. Enemmän osoitetaan sillain "voi ei, nyt se jänis karkaa" ja vähän vedetään vastaan. Jos se pyrkii sillain "voi helvetti, sehän karkaa", tarjoan vähän löysää ja sillä on mahdollisuus ottaa lelusta paremmin. Jos näen korjaavan  takahampaille, annan heti lelun. Tulee ajatus, että jos sitä puree näin (etuhampailla) - se jänis lähtee ja jos siihen puree näin (takahampailla) - se jänis kuolee. Sitten kun tulee leluun kunnolla, voi alkaa taistella. Niin pieni koira ja hampaat vasta vaihtanut, ne äkkiliikkeet ja kun ei osaa heti purra kunnolla, löysä puru tuntuu vielä ikävämmältä suussa. Koiran oppiessa luottamaan itseensä ja kun pureminen ei tunnu pahalta, sitten  uskaltaa purra sinne takahampaille ja heti niitata kunnolla kiinni. Silloin voi haastaa reilummalla liikkeelllä, mutta nyt rauhallisemmin. Veivaamisesta pitäis päästä eroon, vaikka vähän pitäisi lelua niin, että koira "roikkuu" sen lelun varassa pienesti. Tunnen kyllä kun  koira rupeaa tekemään sillä tänne se-asenteella. 
 
Lopuksi leikkipätkässä Johanna tuumasi Hupi olevan nyt vähän sitä mieltä, että "ei minun tässä tarvi mitään tehdä, rupee sinä tekeen sitä veivausta". Ensimmäinen sellanen "tänne se" ja minä olen sillain "KYLLÄ!". Saa ylireagoida, että olipa vahvaa, vaikka ei vielä kauhean vahvaa olisikaan. Pentu löytää itseluottamuksen, että puremisella pärjää. Nyt Hupi on vähän sitä mieltä, että tässä vähän käy niin ehkä, mutta ei tässä kuitenkaan pärjää - rouva vie kyllä. Lelun kanssa rallatellessaan on vahvoilla, mutta kanssani ei ole kun tietää, ettei se tässä pelissä pärjää. Minä vien ja se tulee mukana kuin märkä rätti. Johanna tuumasi, että kyllä se sieltä tulee kun vaan työstän sitä. En lähde varomaan, enkä pelkää, että tulee jotain ja enemmän vielä oma sydän siihen leikkiin. Jos saaliista halutaan sellainen "nyt se saalis lähti", jos olisi  sen saaliin kanssa ja lähtisi silleen "kauheen kiva saalis, hohhoh, ompas kiva" - koira ei saa sellasta no nyt lähdetään. Pitää itsekkin lähteä sillain, että "one two three heeeei nyt lähdettiin". Hupi kääntyi heti katsomaan Johannan jälkimmäistä esimerkkiä. Ei saa olla mikään hassunhauska päiväkotileikki, vaan oikeasti täysillä sisään ja paareilla ulos. Siinäpä tavoitetta!
 
 Pennut vissiin tuumasi, että eukonkanto on poistunut ja ukonkanto on tullut tilalle.

Koulutuksessa vierähti useampi tunti ja jouduin valitettavasti lähtemään kotimatkalle ennen koulutuksen loppumista, koska matkaan meni kuitenkin yli tunti ja kello oli yli kymmenen. Tykkäsin koulutuksesta ja kouluttajasta ihan hirveästi. Varmasti menen toisenkin kerran, jos mahdollisuus ilmaantuu. Jättikiitos! Sain paljon irti. Täysin uusia ajatuksia ja vahvistusta tuttuihin asioihin, jotka on ehkä jäänyt vain ajatuksen tasolle.

torstai 25. toukokuuta 2017

Iloista ja hupaisaa tokoa 4

Tänään oli poikkeuksellisesti toiset ohjatut tokotreenit tälle viikolle. Paikalla oli vain kaksi ihmistä ryhmästä, joten saatiin molemmat ottaa toisetkin koirat mukaan koulutukseen. Teemana kapulan pitäminen / nouto.


Aloitin Ilon kanssa. Ilo teki omatoimisesti perusasentotreeniä, käännöksiä, askelia eteen, askelia taakse, askelia sivulle, paikoilla pyörimistä. Peruuttamiselle on pakko tehdä jotain, istuu tosi helposti ja lähtee irtoamaan. Luoksetulon stoppeja, välillä kierrätin siivekettä ja välillä jätin odottamaan. Ilo ennakoi heti stoppia. Kiertämällä teki paremmin, ei ennakoinut ja reagoi nopeasti käskyyn. Millin opissa keskityttiin ohjattuun noutoon. Ilo on tehnyt ohjattua leluilla, eikä sitäkään hirveän montaa kertaa. Tehtävän idea on kuitenkin selvillä. 

Näytin aluksi leluilla, miten Ilo osaa "ohjatun". Ilo lähti oikealle lelulle, mutta jäi kyllä vähän toiseen leluun kiinni. Heti perään tehtiin ohjattu nouto Millin kapuloilla. Milli liikkuroi. Ensimmäistä kertaa kapuloilla, ensimmäistä kertaa liikkuroituna ja ensimmäistä kertaa pitkällä matkalla. Saatoin hieman epäillä onnistumista, mutta vielä mitä. Ilo lähti hakemaan kapulaa vauhdikkaasti käskystä. Iloa näytti vähän inhottavan (laina)kapulaan tarttuessa, mutta nappasi kapulan kuitenkin. Super! Tarttumisesta jes ja palkka. Oltiin tehty alle pari norminoutoa toisella lainakapuloista. Ilo on aika tarkka näissä kapulahommissa. Inhottaa pitää suussa kapulaa, jota joku on pitänyt.

Nyt minun täytyy ostaa omat kapulat ja alkaa treenaamaan. Milli suositteli rikkomaan kaavoja ahkerasti, koska Ilo on fiksu ja on taipumusta jäädä kiinni. Voi mm. seuruuttaa koiraa kapuloiden ohi, kapuloiden ympärillä, heittää kapulat maahan ja lähteä seuruuttamaan toiseen suuntaan. Milli  suositteli palkkaamaan myös merkille pysähtymisestä. Tekemään merkistä kivan vaiheen, sillä EVL:ssa koira juoksutetaan merkille ennen noutoa.


Hupin kanssa ei tehty omatoimisesti mitään tällä kertaa. Me leikittiin ja lisäksi palkkailin vain rauhoittumisesta = maassa makoilusta. Millin opissa keskityttiin kapulan nostamiseen ja pitämiseen liittyen hakemaan kestoa käsitargettiin. Hupi ei ole tehnyt kapulan nostamista ja lähdettiin hakemaan tarjoamisen kautta. Kapula maassa ja koiran tarttuessa kapulaan -> jes ja palkka ylhäältä (pienen pompun kautta). Hupi teki muutaman kivan toiston, mutta aina välillä kävi makaamaan ja otti kapulan etutassujen suojaan. Hupin menettäessä kiinnostuksen, otin käsitargetin esiin ja Hupi tuli heti koskemaan kuonolla kämmentäni. Tästä palkka, jonka jälkeen koskin kapulaa muistuttaakseni tehtävästä. Hupi ei ihan vielä saanut juonesta kiinni, mutta ihan hyvä alku. Käsitargettiin lähdettiin hakemaan kestoa luopumiskäden kautta. Ruoasta luopuminen johtaa siihen, että ahne koira jähmettyy "ruokatilttiin". En ole opettanut Hupille luopumista, mutta Hupilta tulee luopuminen tosi vahvasti. Minulla oli oikeassa kädessä käsitargetti auki ja vasemmassa kädessä namit kämmenellä. Namikäsi oli lähellä käsitargettia. Koiran ollessa targetissa, namikäsi oli auki (= mahdollisuus namiin) ja koiran irrotessa targetista, namikäsi oli kiinni (= mahdollisuus namiin menetetty). Minulle oli vaikeaa hahmottaa käytännössä harjoitusta, yllätys. Hupi luopui ihan hienosti, mutta se luopui myös käsitargetista. Kerran koski vähän kauemmin kättäni, mutta minä onneton en kerennyt palkata. Ei taidettu saada yhtäkään onnistunutta toistoa, Hupi ei oikein tajunnut tehtävän ideaa ja otti häiriötä viereisen kentän agiryhmästä. Koitetaan harjoitusta kotona.

Saimme Hupin kanssa kolme kotiläksyä. 1) erilaisten esineiden nostaminen (mm. narulelu, lusikka) 2) kesto käsitargettiin 3) ohjaajan perään lähtemisen vahvistaminen -> koiraa kaulapannasta kiinni, heitetään nami koiran eteen, hetsataan koiraa namille, päästetään irti ja koiran rynnätessä namille, rynnätään toiseen suuntaan koiraa kutsuen ja toista namia heilutellen -> koira oppii kääntymään nopeasti ihmisen perään. Kun tehtävä on selvä ja koira kääntyy nopeasti ennen kutsua  perään, voidaan siirtyä leluihin. Huonompi lelu maahan, parempi palkaksi.

Punaiset laivakoirat

Kesä on saapunut ja se tarkoittaa, että vene on laskettu vesille. Meidän koko perheellä on yksi yhteinen harrastus - veneily. Kesäisin veneillään ja saareillaan niin paljon kuin pystytään. Ilo on konkari, tottunut kulkemaan veneellä ja saaressa. Ilo on ihanan rauhallinen veneilykaveri, PAITSI silloin kun ollaan lähdössä rannasta tai saapumassa rantaan. Silloin Ilo alkaa häslätä, tulee kiire ja välillä on mennyt veneeseen/veneestä pois ilman lupaa. Veneessä Ilo aluksi nauttii tuulesta, jonka jälkeen käy joko lattialle tai penkille nukkumaan.

Hupi pääsi veneilemään ensimmäistä kertaa viikko sitten. Silloin meillä oli vain yhdet liivit koirille, joten Ilo jäi kotiin. Hupi kangistui pelastusliiveistä täysin, kuten arvasin. Hupista tulee Aina Inkeri Ankeinen kun sille laittaa vaatetta. Hupi seisoi siinä kohdassa, missä olin sille liivit pukenut... kunnes kävin nostamassa sen veneeseen. Veneessä Hupi oli utelias. Oli pientä aallokkoa ja huomasin, että Hupi kuolasi hyvin vähän. En osaa sanoa varmaksi oliko se pahoinvointia vai kuumuutta. Ei Hupi ainakaan muuten näyttänyt voivan pahoin. Rauhassa istui tai makasi penkillä vieressäni, puoliksi sylissäni. Käytiin Pimeesalmen venesatamassa ja Hupi oli innokas.



Ostin Hupille omat pelastusliivit ja eilen lähdettiin veneilemään koko perhe. Ilo pääsi veneilemään ensimmäistä kertaa tälle vuodelle ja se oli lievästi sanottuna innoissaan. Ilokaan ei varsinaisesti nauti pelastusliivien (tai minkään muunkaan) pukemisesta, mutta se ei jää asiaa vatvomaan pidempään. Hupi lähti luikkimaan täysin toiseen suuntaan kun näki liivit kädessäni, voi pölö. Eiköhän se kohta tajua, että liiveistä seuraa kivuutta. Tällä kertaa Hupi pystyi kuitenkin toimimaan liivit päällä, eikä se näyttänyt niitä suuresti miettivän. Käytiin Pimeessä syömässä. Koirat tuli mukaan terassille ja molemmat käyttäytyi oikein mallikkaasti, ei mitään moittimista. Hupi nukkui veneen lattialla pitkät unet aivan sikeästi. En olisi uskonut, että Duracell malttaa rauhoittua veneeseen ja varsinkaan vasta toisella venereissulla. Video. Onnistunut reissu. Toivottavasti pian päästään saareilemaankin.

Molemmilla koirilla on samanlaiset Globuksen pelastusliivit. Muistaakseni kokoa M. Nyt minulla on kaksi puikulaa ja puikulakoirien ongelma - pituuden ollessa riittävä, ympärysmitta on suuri. Näissä riittää säätövaraa.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Iloista ja hupaisaa tokoa 3

Tänään oli korvaavat treenit ensi viikon torstaille. Treenit pidettiin poikkeuksellisesti Turtolanpuistossa, isolla nurmikentällä Citymarketin vieressä. Miksi en muistanut tuota nurmikenttää silloin kun mietin nurmipohjaisia treenipaikkoja? Tuolla varmasti tullaan treenaamaan ahkerasti jatkossa. Alunperin minun piti olla töissä tänään, mutta vaihdoin eilen työvuoron toiseen, koska kävely on tehnyt vähän kipeetä nyt parina päivänä. Lepo kuitenkin on selvästi auttanut, eikä enää tehnyt yhtään kipeää ja iltapäivällä päätin lähteä treeneihin sittenkin. Hyvä kun lähdin - oli hyvät treenit! Meitä oli vain kolme, joten osallistuin molempien kanssa. Teemana tunnistusnouto
 
Milli teki meille ohjatun tunnarin. Ensimmäistä kertaa ohjatusti, eikä odotukset ollut korkealla. Ilo kesti kääntymiseni hienosti, mutta matkaan piti kannustaa melkoisesti kun epäröi. Oli aivan kysymysmerkkinä. Ilo myös epäröi kapuloilla - lähti tuomaan oikeaa, mutta tiputti ja vaihtoi toiseen. Kutsuin pois, tehtiin uudestaan lähetys ja toi oman. Tehtiin myös siten, että Milli vei kapulan ja lähetin Ilon perusasennosta ilman muita kikkailuja. Ilo epäröi kapuloilla. Ilo ei ole tottunut tekemään liikkuroituna, Ilo on tottunut minun vievän kapulan, Ilo ei ole myöskään tottunut toiseen hajuun (muissa) kapuloissa. Monta uutta asiaa ja selvästi sekotti pakkaa. Milli tuumasi, että minun kannattaa vahvistaa nimenomaan sitä oikean kapulan valitsemista. Palkkaa siitä kun valitsee oikean. Ei kannata lähettää aina perusasennosta ja joku (esim. mieheni, tyttäreni tai treenikamu) laittaa muut kapulat paikoilleen, jotta tulee muiden ihmisten hajua ja Ilo joutuu eroittelemaan sen minun hajuni sieltä. 

Hupi teki tunnaria ensimmäistä kertaa ikinä. Kyselin vähän Milliltä ajatuksia, miten lähteä opettamaan. Tarpeeksi ahkeraa treenaamista, ei liikaa toistoja ja pidetään homma hauskana. Päätin lähteä opettamaan piilottamalla aluksi yhtä kapulaa ja homman ollessa selvää - ottamalla häiriökasan mukaan ja hiljalleen viemällä lähemmäs sitä häiriökasaa. Tänään kuitenkin vain piilotin kapulaa pusikon juurelle. Milli piti Hupia, minä heiluttelin kapulaa Hupin edessä, tein piilotuksen näyttävästi ja lähettäessä innostin Hupia kapulalle. Hupi haki ensimmäisen liinassa ja kiemurteli itsensä jumiin, jonka johdosta alkoi maistella jotain risua. Kaksi muuta kertaa meni paremmin. Ei Hupi vielä hirveällä palolla lähtenyt, mutta haisteli ja etsi kapulaa. Palkaksi toimi paremmin ruoka, kuten muutenkin kaikissa kapulahommissa. Kapulat on toistaiseksi lelua parempi aarre.
 
Ennen treenivuoroa tehtiin porukalla paikkis. Paikkis VOI-tyyliin = maahanmeno ja piilo. Menin piiloon puiden taakse kun parempaa piiloa ei ollut tarjolla, hyvin pysyi Ilo maassa. Maahan kävi ja sivulle nousi ensimmäisellä käskyllä, häiriökäskyistä huolimatta - hyvin oli hereillä. Ilon kanssa tehtiin omatoimisesti VOI-liikkeitä. Jäävät sujui hyvin, mitä nyt itse vähän sähläsin yllättäen. Luoksetulo tehtiin parissa osassa. Aluksi kierrätin puuta ja palkkasin stopeista. Ilo teki oikein hyvät stopit pelkällä käskyllä, joten uskalsin jättää istumaan ja harjoitella stoppeja siitä. Parin toiston jälkeen Ilo alkoi ennakoida stoppia, joten vapautin kerran vauhdista ja kokeiltiin uudestaan. Ilon stopit oli todella hyvät ja niistä tulee varmaan hienot. Vauhtiakin riitti. Metsku tehtiin ilman hyppyä ja Ilo haki kapulan vauhdikkaasti, eikä epäröinyt kapulaan tarttumista. Kaukoja tehtiin käsiavuilla ja tekemistä riittää seisomisen tullessa mukaan. Toimi palkkauspaikan ollessa kohdallaan. Ohjattua tehtiin kahdella samanlaisella lelulla, koska en vieläkään omista kapuloita. Oikeille leluille lähti molemmilla kerroilla. 

Hupin kanssa tehtiin omatoimisesti sekalainen setti. Kapulaan tarttumista, johon lähdettiin hakemaan kestoa. Hupi tarraa kapulaan kivasti, mutta aivan minimaalisen ajan pitää sitä suussaan. Noutamista,  lähti hakemaan puista, mutta metallinen oli vähän nihkeä. Perusasentoa ja seuraamista minimaalisissa pätkissä, ihan mukavasti tuli mukana. Irtoaa vieläkin helposti. Luoksetuloa, pysyi hienosti ja tuli vauhdikkaasti. Lisäksi tehtiin käsitargettia, lelu-nami-vaihtoja, kahden lelun leikkiä ja kuolleelle lelulle juoksemista. Hyvin sujui harjoitukset.

Hupi oli hirveän hieno pentu kaikesta häiriöstä huolimatta. Kerran lähti kauemmas haistelemaan jotain, mutta lähdin lelun kanssa toiseen suuntaan ja Hupi tuli vikkelästi takaisin. Hupi odotteli puuhun kytkettynä oman treeniajan ulkopuolella, välillä nätisti ja välillä vähemmän nätisti - mm. puremalla hihnaa, hyppimällä, vinkumalla, varastamalla vesipullon ja kaatamalla vesikupin x 2. Loppua kohden alkoi käyttäytyä oikein kivasti, eikä sanonut mitään edes ohittaville koirille missään vaiheessa. Ilo nyt oli aivan super, vapaana (käskyn alla ja ilman) hengaili koko treenien ajan. Ohi kulki autoja, ihmisiä, pyöriä, koiria ja teinit piti mitä kummallisempia ääniä aina välillä. 

Illalla käytiin kotikulmilla lenkillä kahdestaan Hupin kanssa. Ohitettiin pyöräilijöitä, rullaluistelijoita, maassa istuva teiniryhmä, lenkkeilijöitä ja koirakoita. Ohitettiin yksi koirakko suoraan vastakkain, yksi vähän kauempaa vastakkain ja yhden takana kuljettiin, kunnes he poistuivat tien yli ja jatkettiin yli. Kaikki muut meni hyvin, mutta viimeisessä Hupi kiskoi ja haukahti pari kertaa. Otettiin uudestaan muutama kerta, kunnes kulki vierelläni.

PS. AIVAN JÄÄTÄVÄ TREENI-INTO! Voisin tokoilla joka päivä. Kesä?