keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Ilon tokoryhmä 4

Tänään oli erilaiset treenit. Talvikauden viimeiset, ensi viikolla alkaa kesäkausi. Tokotreenit oli vähän sellaiset pois omalta mukavuusalueelta-tyyppiset - ainakin minulle. Muutama vuosi sitten olisin ollut kauhusta kankeana. Tänäänkin minua jännitti, mutta pääsin siitä yli nopeasti. Milli totesi, että hienosti tsemppasin alkujännityksestä huolimatta ja kentällä olin ihan hommissa. Lämmitti mieltä, sillä Milli on nähnyt sen hetken kun aloitin koiraharrastuksen Ilon kanssa ja näiden vuosien aikana ollaan treenattu useammassakin samassa ryhmässä.

Viime perjantaina saimme  huikean ja samalla vähän jännittävän tehtävän: "Valitkaa kolme liikettä tai asiaa joita haluatte viedä eteenpäin tänä kesänä. Koska meillä on aina käytössä yhdessä niin rajattu aika niin haluan kokeilla tänä kesänä tälläistä lähestymistapaa. Teemme edelleen kaikkia liikkeitä monipuolisesti, mutta otetaan säännöllisesti treenejä näistä teidän omista liikkeistä ja yritetään erityisesti saada niitä eteenpäin. Kuvataan teistä videot, jossa esitetään nuo kolme liikettä mitkä olette valinneet kesäkauden tavoitteeksi. Kuvataan teistä siis lähtötasovideo, joka kertoo missä mennään nyt. Sillä aikaa kun yksi on suorittamassa, toiset seuraavat treeniä ja kirjoittavat ylös kaikki positiiviset asiat mitä teille tulee mieleen. Ihan kaikki!" Huh!

Treenaan ryhmässä molempien koirien kanssa, joten minun piti kirjoittaa suunnitelmat molemmille koirille. Treeneihin (= videointiin) osallistui vain Ilo, mutta kuvaan Hupista videon omatoimisesti. Ilon tavoitteet on realistiset ja täyttyvät varmaan suhteellisen helposti, mutta tulikohan Hupin kanssa  ahmittua liian iso pala kakkua. Ei se mahdotonta ole, mutta tavoitteiden saavuttamiseksi töitä pitää tehdä - paljon. Pohjia ollaan tehty.



Pippunen Ilo 2kk. ©Jonne

ILOPILLERI
1. KEHÄÄNTULOT, LIIKKEIDEN VÄLIT JA LIIKKEIDEN ALUT
Tavoite:
- kontakti vahvemmaksi
- häiriökestävyyttä
- yhdessä eteneminen

Tilanne:
- kehääntulo turhan vauhdikas ja innokas
- kontakti hukkuu helposti häiriöstä
- kulkee pääosin mukana, välillä joutuu vähän kalastelemaan

2. TUNNISTUSNOUTO
Tavoite:
- vauhti, mutta ilman ääntä ja räjäytystä
- ei maistelua
- palautus (itsevarma)

Tilanne:
- ajatus selvillä
- lähdössä jää kiinni kapuloihin
- saattaa äännähtää lähdössä ja lähtee räjähtävästi -> odotusarvo kapuloissa
- räjäyttää pakan
- saattaa maistella kapuloita
- hyvä vauhti

3. KAUKO-OHJAUS
Tavoite:
- seisominen istumisen ja maahanmenon lisäksi
- kokonaiset asennot ja täpäkät vaihdot
- matka 5m -> 10m
- häiriökestävyyttä

Tilanne:
- AVO:n istu-maahan-kaukot (5m matkalla) hallussa
- ottaa välillä häiriötä -> näkyy vajaina asentoina ja hidasteluna vaihdoissa
- seisomista tehty vähän käsiavulla ja aivan läheltä

 Pippunen Hupi 2kk. ©Jonne

HUPINAATTORI
1. SEURAAMINEN
Tavoite:
- vahva perusasento
- paikka, fiilis
- käsiapu pois

Tilanne:
- vahvisteltu perusasennon paikkaa
- nappailtu kontaktia
- sekaisin käsiapua ja tehty tarjoamisen kautta
- ei osaa seurata, eikä edes tulla perusasentoon ilman käsiapua

2. NOUTO
Tavoite:
- kapula kivaksi
- kapulan pitäminen
- vauhdikas noutaminen
- vahva tarttuminen

Tilanne:
- ei ole tehty pitoa
- hetsattu heitetylle kapulalle, lähtee vauhdilla ja tarttuu ok

3. RUUTU
Tavoite:
- paikka
- vauhti
- matka?

Tilanne:
- tehty vain muutama kerta kosketusalustalla
- ei ajatusta ruudusta

Tuskahiki nousi listaa lukiessa. Mielenkiinnolla, innolla ja vähän jännityksellä odotan, mitä tästä tulee. Elämä jatkuu, vaikka tavoitteita ei saataisikaan tavoitettua näiden kuukausien aikana. Uskoisin kuitenkin, että homma lähtee rullaamaan kun vedellään oikeista naruista, tehtäviä on helppo lisätä ja palasia yhdistellä paikoilleen. Kai.


 Ilo 1v 10kk tokon kehätreeneissä. ©Milli

Meidän treenipätkä oli seuraava: kehääntulo ja ensimmäisen liikkeen alku liikkuroituna, ensimmäisenä liikkeenä kaukot ja toisena tunnari. Liikkeiden välit ja liikkeiden alut tuli automaattisesti. Pidin treenin lyhyenä ja ytimekkäänä, enkä jäänyt jahkailemaan. Ilo tuli kehään intopallona ja taisi sieltä pari inahdustakin kuulua. Ilo vilkaisi Milliä kerran tai pari kaukojen alussa, mutta vaihdot teki kuitenkin hyvin. Tehtiin istu-maahan-kaukot. Erikseen seisomista siten, että olin polvillani Ilon edessä ja oli namit molemmissa käsissä - palkkasin maahanmenosta ja seisomisesta. Tunnarikapuloita lähestyessä Ilo jäi todella rumasti kapuloihin kiinni, mutta kykeni irroittamaan katseensa ja odottamaan lupaa. Lähti räjähtäen liikkeelle ja meinasi alkaa häsätä, mutta ryhdistäytyi. Haisteli ja toi oikean kapulan. Vapautin vauhdista. Kaikki ongelmat näkyi hyvin meidän setissä.

Kirjoitimme toistemme tekemisestä positiivisia huomioita ylös ja jokaisen treenisuorituksen videoimisen jälkeen istuimme kentälle käymään tekstit läpi. Vuorotellen kerroimme jokaisen koirakon palautteet. Oli ihana antaa ja saada positiivista palautetta. Saimme todella kivaa palautetta minulle tärkeistä asioista ja tippa tuli silmään. Jokaisen henkilön kommenteista meidän piti valita 5 meille tärkeintä ja alleviivasin alle valitsemani kommentit. 

Ilo 3v 2kk leikkii OnniDogissa. ©Eija

Henkilön 1 kommentit:
- Hieno tunnari, hyvin pystyi kokoamaan itsensä.
- Hyvä, selkeä kommunikointi koiran kanssa.
- Hyvin suunniteltu setti.
- Hyvät kaukot, seisomiseenkin hyvä alku.
- Ilon häntä. ♥
- Hyvin Jenny tsemppasi, vaikka jännitti.
- Ilon tekemisen into on hieno.

Henkilön 2 kommentit: 
- Ihanan iloinen koira ja ohjaaja.
- Ohjaaja kannustaa koiraa hyvin.
- Koira tekee mielellään.
- Hyvää yhteistyötä.
- Erittäin hyviä liikkeitä, osaava koira.
- Koira kanavoi energiansa ja intonsa oikeisiin asioihin.

Henkilön 3 kommentit: 
- Häntä heiluu.
- Kivasti mukana. 
- Hyvä perusasento.
- Hyvin reagoi käskyihin.
- Hyvät käskyt!
- Hienot vaihdot.
- Hieno sosiaalinen palkka.
- Hieno leikki.
- Hyvin tasapainossa lelu- ja namipalkka.
- Hienosti jää "käy" käskyllä.
- Hyvin aktiivinen etsintä!
- Hyvä pito.
- Hyvin kysyi lupaa.  

Minä sain palautetta, Ilo sai palautetta ja me saimme palautetta. Palaan näihin kommentteihin vielä monta kertaa. Minusta on maailman parasta, että meidän yhteishenki, ilo ja Ilon into tehdä välittyy muillekkin. ♥


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Hupin pentukurssi 5/10

Maailman söpöin pentutreenaaja. Oikea korva on vähän villi ja erityisesti takakenossa nousee helposti.

Tänään pentukurssilla paikalla 4/6. Jakauduttiin puoliksi, tehtiin vuorotellen Millin ja Marjan valvovan silmän alla. Teemana oli tänään rally-toko. Tutustuttiin rally-tokoon lajina, nähtiin Marjan & Pörrin suorittamana pieni rata, Marjan kanssa opeteltiin muutamaa liikettä ja Millin kanssa opeteltiin pohjia, joita tarvitaan myös rally-tokossa. 

Millin opissa etujalkojen nostamista korokkeelle ja perusasentoa. Hupilla korokkeena tyttären palapelirasia ja aluksi muistuteltiin etujalkojen nostamista korokkeelle - muisti. Seuraavaksi alettiin hakea takajalkojen liikettä tehtävään. Ajatuksena koira nostaa etujalat korokeelle, naks, palkkaa syöttäessä askel koiraa kohti, jolloin koira on ohjaajan edessä vähän vinossa ja aika helposti liikauttaa takajalkojaan, takajalkojen liikahtaessa naks, palkkaa syöttäessä askel koiraa kohti ja sitä rataa. Minun oli vaikea sisäistää liikkuminen koiraa palkatessa ja aluksi oli melkoista säätöä. Harjoituksen myötä aloin pysyä kärryillä ja Hupi alkoi hyvin liikuttaa takajalkojaan.

Perusasentoa ei tehty houkuttelemalla, kuten olen Hupin (ja Ilon) kanssa tehnyt. Koira käskettiin istumaan, käveltiin itse sen viereen pa-paikalle ja palkattiin useampi kerta siihen. Hupi istui käskystä ja kesti siirtymiseni vierelle, mutta heti palkkasanasta pomppasi ylös. Sain vinkiksi koittaa harjoitusta aidan vieressä. Hupi pomppasi siinäkin ylös, mutta sivupomppu jäi tietysti tekemättä ja houkuttelin uudestaan istumaan, josta palkka. Eiköhän pomppu jää pian pois. Ajatuksena oli palkata neljä kertaa namilla ja viidennellä kerralla lelulla, mutta me ei päästy niin pitkälle. Tuolla tavalla opetetaan koiralle, että vasemmalla sivulla on hirveän kivaa istua.

Marjan opissa aluksi putkea. Hupi ei ole ikinä tehnyt putkea. Houkuteltiin vuorotellen Hupia ja se juoksi putkesta reippaasti, mutta jos Hupia ei "lähettänyt" tarpeeksi läheltä, se kiersi ulkokautta. Höpö. Pyörähdystä alettiin opettaa edessä. Hupi on pyörähdystä tehnyt joitain kertoja ja tekikin hienoja, tiiviitä pyörähdyksiä. Oikealle pyörähtäessä alkoi alun jälkeen vähän junnata, mutta ehkä toistoja tuli vähän liikaa lyhyeen aikaan. Luulen, että tästä tulee Hupille mieluisa liike. Lopuksi harjoiteltiin saksalaista täyskäännöstä eli koira seuraa vasemmalla sivulla normaalisti, ohjaaja kääntyy vasemmalle ja samalla koira kiertää ohjaajan takakautta takaisin seuraamaan. Hupille harjoitus oli ensimmäinen. Molemmissa käsissä namit, oikealla kädellä houkuteltiin ja vasemmalla palkattiin. Hupilla kesti hetken tajuta vasen käteni, mutta houkuttelin oikealla kädellä vähemmän aikaa ja heiluttelin vasenta kättä enemmän, jonka jälkeen harjoitus sujuikin oikein hyvin. Hienosti.

Hupi suoriutui liikkeistä mukavasti, mutta on se vielä todella pentuhäslä. Hupi rakastaa ihmisiä, se ihkutti molempia kouluttajia ahkerasti ja välillä kesken harjoitustenkin. Milli sai oikein hymyjäkin. Hupi kiinnittää vielä aika helposti huomionsa siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Yleinen kontakti tarvii hirveästi vahvistusta, mutta harjoituksen myötä se vahvistuu. Ensimmäistä kertaa yksi pennuista karkasi Hupin luokse ja Hupin häntä nousi, mutta muuten suhtautui tilanteeseen hyvin ja oltiin juuri häkin vieressä, joten sain Hupin nopeasti häkkiin.

Ennen treenejä Hupi sai uuden kaverin Tytti-nahkacolliesta. Remmissä aluksi räkytti (mistä ihmeestä se on tuon kehittänyt), mutta onneksi lopetti melko pian ja vapaana leikit meni hyvin yksiin. Koirat leikkivät takaa-ajoa, Tytti edellä ja Hupi perässä. Hupi jaksoi käsittämättömän hyvin koko tunnin metsälenkin takaa-ajoineen. Välillä meni tunteisiin kun ei saanut Tyttiä kiinni ja piti  äännelläkkin. Lenkin jälkeen Hupi oli aivan poikki. Treeneissä jaksoi tosi kivasti tehdä silti. Aluksi koitti rynniä häkistä ilman lupaa, mutta lopussa makasi oven auetessa ja jouduin kutsumaan hommiin. Kotona onkin uni maittanut. Jospa aamulla ei löytyisi tuhottua petiä, kuten tänä aamuna...

Pentukurssia on jäljellä enää kaksi kertaa. Sitten on Hupin pentukurssit pentuiltu, haikeaa. Onneksi treenit jatkuu isojen tyttöjen ryhmässä, äidin kanssa jaetulla paikalla tokoryhmässä. Koskahan Hupin ekat tokotreenit.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Ilon tokoryhmä 3

Tokotreeneissä Milliä tuuraamassa oli Elina Kuorikoski. Havahduin juuri siihen, että minua ei jännittänyt yhtään. En oikeastaan jännittänyt edes aloittaessani Ilon ja Hupin kanssa uusissa ryhmissä. Olen ilmeisesti päässyt pahimmasta treenijännittämisestä yli. En enää mieti, mitä muut ajattelee. Tulee niitäkin hetkiä vielä varmasti.

Tänään teemana oli suosikkiliike, mutta en keksinyt mitään suosikkia ja päätin valita ruudun, jota kutsun nimellä kirottu ruutu. En muista miten opetin Ilolle ruudun ja en oikeastaan muista, miten opetin yhtään mitään Ilolle. Kouluttajat välillä kysyvät ja aina olen yhtä kysymysmerkkinä. Luultavasti käytin lelua, namia, naksuttelua. Ilolle on ollut jo pitkään selvillä, mitä ruutu tarkoittaa. Ollaanhan me kisattukkin avoimessa neljän kokeen verran. Ongelma on kuitenkin se, että välillä tuntuu kuin Ilolla ei olisi selvää ajatusta ruudusta. Välillä bongaaminen on haastavaa, välillä näyttää suorittavan jotain aivan muuta tehtävää ja välillä ennakoi pysähdystä. 


Näytin, miten ollaan tehty ruutua. Ilo bongasi ruudun, eteni hyvällä vauhdilla ja reagoi käskyihin. Elina totesi, että ei se paha ollut, mutta Ilo näytti olevan hetken epävarma ja Ilon paikka on todella edessä. Ilo vähän ennakoi pysähdystä ja minä varmistelen ehtiväni ennen Ilon ennakointia, käskyttämällä aivan liian etupäässä ruutua. Seuraavaksi näytin, miten olen palkannut silloin kun Ilo on vain juossut ruutuun. Elina oli sitä mieltä, että ruudussa tulisi käyttää palkkaa, vaikka koira osaisi. Namia, alustaa, mahdollisimman näkymätöntä. Minä itse jäin tätä vähän miettimään. Ilolle yhtään näkyvät on ainakin ehdoton ei, sillä Ilo hakisi vain silmillään kohdetta. 

Tehtiin läpijuoksua, siten, että palkka oli ruudun takanauhalla ja lähetin Ilon suoraan lelulle. Ilo jäi leluun kiinni, eikä varmasti miettinyt mitään muuta. Se kuitenkin auttoi  Läpijuoksun jälkeen alettiin hakea paikkaa taaemmas, Elina näytti Ilolle missä on oikea kohta ja lähetin Ilon ruutuun aika läheltä. Ilon ollessa tarpeeksi takana, seis-käsky ja heitin palkan. Ensimmäisellä kerralla sanoin käskyn liian myöhään Ilon vauhtiin nähden ja Ilo veti ruudusta yli. Ilo teki oikein ja reagoi käskyyni, minä vain olin myöhässä. Toisella kerralla tosi hienosti.  

Lähetyspaikalla pitää hirveästi vahvistaa ajatusta siitä, että tästä on matka suoraan eteenpäin ja siellä odottaa se neliö tötsineen. "Missä ruutu?" on ollut käytössä, mutta minun täytyy vahvistaa virittelyä vielä entisestään.

Omatoimisesti tehtiin jääviä, kaukoja ja perusasennon hinkkaamista. Ei paljoa hurrattavaa näissä pätkissä. Maahanmenosta istumiset jäi välillä vähän vajaiksi niin jäävissä kuin kaukoissakin. Etutassut jäi vähän liian eteen, eikä Ilo pompannut normaaliin tapaan. Perusasennot aluksi vinoja, mutta hinkkaamisella alkoi pylly pyöriä näppärästi. Lopuksi harjoiteltiin vielä ruudun loppua ylempiä luokkia ajatellen. Vietiin koira makaamaan ruutuun, jonka jälkeen liikuttiin ruudun ulkopuolella ja palkattiin koira makaamisesta. Elina mainitsi, että harjoitus voi tuntua tyhmältä, mutta on oikeasti hyödyllinen. Elina sanoi myös, että samaa kannattaa tehdä seisomisen kanssa. Ilolle maahanmeno ei tuottanut ongelmia, mutta seisomisessa saattaisikin jopa liikahtaa.

Ennen treenivuoroja tehtiin paikkis. Paikalla oli vain kolme koiraa. Ilolle häiriötä muiden käskyistä (muille makuu, Ilolle istuminen), muiden välipalkkaamisesta, ruudun rakentamisesta, sekä tietysti muilta kentiltä kantautuvista äänistä. Paikkis oli muutenkin vähän normaalia pidempi. Ilolle paikkis on vahva liike, joten ei mennyt häiriöihin. Osallistuttiin myös seuraavan ryhmän paikkikseen kun paikalla oli vain kaksi koiraa. Otin taas istumisen. Häiriönä vieraat koirat ja koirien välissä kävelevä kouluttaja. Kouluttaja totesi, että "tässä on koira, jota ei paljoa juoksut tai juoksuhousut häiritse". Kehui Ilon paikkiksia. Mielentila oli rauhallinen, silti valpas.  Elina totesi, että voisin alkuja harjoitella häiriössä. Liikkuroituja alkuja, jonka aikana Ilon pitäisi pitää kontakti minuun ja siitä palkkaa. Ei katsominenkaan väärin ole, mutta tämä oli yksi parannusehdotus meille. 


Tänään lenkitin koirat erikseen ja molemmat käyttäytyivät niin hienosti. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Molemmat kiskovat. Ilo uskoo käskyjä ja reagoi pysähdyksiin, mutta Hupi ei ymmärrä käskyjä ja keksii pysähtyessä useimmiten muuta ohjelmaa itselleen. Ei oikein toimi. Molempien ollessa mukana Hupi haukkuu toisille koirille, mutta yksin ei päästänyt ääntäkään. Vapaana ovat kuulolla hyvin, mutta Hupi katsoo usein ensimmäisenä, mitä Ilo tekee ja miten Ilo reagoi. Yksin molemmat käyttäytyivät oikein hienosti. Hupikin oli todella hienosti kuulolla. Täytyy vain useammin käyttää erikseen. Tekee hyvää Ilolle, tekee hyvää Hupille ja ennen kaikkea  hermoilleni.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Retkellä Pirkkalassa

Tänään lähdettiin moikkamaan Mariaa, Hiljaa ja Ilon tyttöä Mystiä. Tai oikeastaan Maria ajoi tänneppäin ja treffattiin Pirkkalassa. Lähdettiin Vehon luota kivalle metsäpolulle ja käytiin laavulla paistamassa makkarat. Aikataulut meni vähän mönkään ja päästiin lähtemään lenkille tunti sovittua myöhemmin. Lenkillä hurahti joku 1½-2h, mutta kelloa piti kytätä.  Kuvasaldo jäi harmittavan mitättömäksi, mutta ensi kerralla sitten enemmän.
 
Remmissä koirat nyrpistelivät vähän, mutta vapaana oli sokka irti. Pennuilla oli hirveän hauskaa yhdessä ja äiti koitti vaihteeksi tunkea menoon mukaan. Välillä jouduin käskemään Ilon pois kun se meinasi innostua liikaa. Ilolla tärpit lähenee, flirttaili Hiljalle ja kerran parkkeerasi Hiljan eteen. Ilo tahtoo lisää lapsia - Hilja tosin on leikattu narttu. Metsässä nähtiin muutama muu kulkija ja se on Hupin mielestä aina vähän epäilyttävää, piti pöhistä. Hupi oli kivasti kuulolla, vaikka paikalla oli Hupin yliolennon (Ilon) lisäksi sisko ja uusi kaveri. Piti minua silmällä ja reagoi hienosti käskyihin. Hyvää harjoitusta ja mahtavaa, että minun asemani nousee Hupin silmissä.
 
 Kinosti.
 Vähänkö tarkkaavaisena kun muut katosi laavun taakse.
 Laavu oli kivalla paikalla, lammen rannassa ja näki hyvin ympärille.

 Hilja, Mysti, Hupi & Ilo. Poseeraminen meinasi olla haastavaa. Kuvan nappasi Maria.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Hupin pentukurssi 4/10

Jämsän reissulta suunnattiin pentukurssille. Hupi oli aivan väsynyt reissusta ja mietin hetken, miten Hupi edes jaksaa treenata. Hallilla väsymys loppui kuitenkin lyhyeen ja hienosti jaksoi Hupi vetää treenit alusta loppuun.

Aluksi muistuteltiin koirille käsitargettia. Ei olla harjoiteltu mitenkään älyttömästi, mutta kuitenkin sen verran, että Hupi tietää tehtävän. Hupi muisti tehtävän heti ja tarjosi ihanan aktiivisesti. Monia onnistuneita toistoja molempiin käsiin. Kun käsitargettia oli muisteltu tarpeeksi, siirryttiin seuraavalle tasolle - käsitargettia vieraan ihmisen käteen. Otettiin parit ja tehtiin vuorotellen. Aluksi omistaja teki käsitargettia, jonka jälkeen vieras ihminen tarjosi kättään ja omistaja palkkasi koiran sen koskiessa kättä. Hupi tajusi idean nopeasti ja hienosti, mutta parini käsi tuoksui nakilta ja Hupi oli hieman... holtiton. Teki Hupi onnistuneitakin toistoja parini ja Milli-kouluttajan käteen. Parini kehui Hupia ihanan innokkaaksi, sitä se todella onkin. Tätä harjoitusta voi käyttää esimerkiksi silloin, jos koiralla on tapana tervehtiä vieraita ihmisiä liian innokkaasti ja epäkohteliaasti tai jos vaihtoehtoisesti koira on arempi tapaus. Aiemmin mainittu on niin Hupia (ja Iloa), joten tämä voisi olla hyvästä.

Seuraavaksi sosiaalista palkkaa. Ei nameja, ei leluja. Vain ääni, liike ja kosketus.  Jokaisen piti koittaa koiralleen ääntä, liikettä ja kosketusta vuorotellen, ei samaan aikaan. Minä käytän paljon näitä kaikkia yhdessä, mutta oli hirveän vaikeaa käyttää vain yhtä kerrallaan. Siten kuitenkin näkee tietysti parhaiten, mikä se paras palkka omalle koiralle onkaan. Hupi innostui kimakasta äänestäni ja oli heti ihan mukana, mutta näytti hetken miettivän, mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Vielä enemmän Hupi innostui liikkeestäni, mutta se veti vähän överiksi. Hupi hypähteli iloisesti (ja se on minulle ok), mutta meinasi lähteä ääntä ja koitti nappailla kättäni. Tällaista käytöstä en halua, joten sain vinkiksi muuttua tylsäksi Hupin tehdessä jotain, mitä minä en halua sen tekevän. Hetken päästä kokeillaan uudestaan ja jos tekee ikävästi - muutun tylsäksi tai jos tekee kivasti - palkkaan namilla tai lelulla. Kosketuksesta Hupi ei innostunut, mutta se ei muutenkaan ole varsinaisesti mikään lääpittävä tyyppi. Sainkin vinkiksi siedättää Hupia (ja Iloa) kosketukseen, esim. pannasta/valjaista kiinni ja palkkaa. Milli kehui liikkumistani liikkeellä palkatessa. Oli kiinnostavaa nähdä, mikä palkka toimi muilla koirilla!

Lopuksi tehtiin luoksetuloa ja siirryttiin seuraavalle tasolle - otettiin toinen koira kentälle odottamaan vuoroaan. Milli piti pennusta kiinni ja päästi irti omistajan kutsuessa. Tällä kertaa seisoin paikoillani kutsuessani ja liikuin vasta Hupin tullessa vierelleni. Hupi ei vilkaissutkaan häiriökoiraa, tuli luokseni vauhdikkaasti ja innokkaasti, hetkeäkään epäröimättä. Tehtiin harjoitus kerran selkä häiriökoiraan päin ja keraan naama häiriökoiraan päin.

Tunnin aikana Hupilta irtosi kaksi vauvahammasta. Treenien loputtua tehtiin kentän ulkopuolella vähän maahanmenoa ja paikoillaan istumista. Hyvin sujui harjoitukset, mutta jostain syystä Hupi alkoi pöhistä ovesta tulleelle noutajalle. Päätin johdattaa Hupin ajatukset muualle käsitargetilla ja se toimi oikeastaan aika kivasti. 

Punaisten treffit Jämsässä

Tänään lähdettiin tyttöjen kanssa Jämsään moikkaamaan Eijaa, Kaylaa ja Ilon poikaa Poltetta. Matkat kului nopeasti Antti Tuiskua popittaessa. Heti perille saavuttuani sain Poltteelta kovin iloisen ja tuttavallisen (ja tutun...) vastaanoton. Polte on kasvanut ja entisestään komistunut. Törkeen magee mies jo nyt pentuvaiheessa.

Vasta tervehtimisen jälkeen hain tytöt autosta. Ilo kulki arvokkaana häntä pystyssä ja Hupia vähän jännitti aluksi Kayla. Pääsi kuitenkin hienosti yli ja hetken päästä ei jaksanut enää välittää. Hupi & Polte aloitteli paineja jo sisällä. Kayla viihtyi ihmisten luona ja Ilo katseli muita arvokkaasti. Ihme kun ei sanonut mitään, vaikka juoksut.




Käytiin lenkillä mahtavissa maastoissa. Vuorotellen metsää ja hiekkakuoppia. Paratiisi! Koirilla oli ihan hirveän hauskaa. Pennut leikkivät keskenään, minkä kerkesivät ja äiti änkesi mukaan. Koirat juoksivat kieli poskella ja näyttivät niin onnellisilta. Käytiin tsekkaamassa Jämsänkosken Wanha Makasiini ja Juveninkoski. Todella kauniita paikkoja molemmat ja pakko myöntää, että rakastun Jämsään kerta kerralta enemmän. Jämsässä hurahti muutama tunti ja sitten olikin aika rientää kohti Tamperetta, koska pentutreenit. Kirjoitan niistä erikseen.




keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Ilon tokoryhmä 2

Toiset tokotreenit. Kerkesin käydä tekemässä vain oman setin, jonka jälkeen piti rientää tyttären kouluun tutustumiseen. Teemana oli inhokkiliike. AVO:ssa inhokkiliikkeet on ruutu ja nouto - vain siksi, että niiden kanssa on tapeltu eniten. En uskaltanut lähteä niitä valitsemaan tokokokeen takia, joten päädyin tunnistusnoutoon. Tokokoe nyt jää välistä juoksujen takia, mutta en viitsinyt enää muuttaa suunnitelmaani. Tunnari tulee VOI:ssa eteen. Ollaan tehty tunnaria todella vähän ja se junnaa. Ilo lähtee liian vauhdikkaasti räjäyttämään pakkaa ja olen tuumannut, että sille ei ole ehkä täysin selvää, mitä odotetaan. Ilo lähtee räjähtävällä vauhdilla, sekoittaa tunnarit, maistelee vääriä ja on aika häslä. Tämän kerroin Millille ennen treeniä. 

Ennen omaa vuoroa tehtiin paikkis. Osa porukasta teki istumisen, osa makaamisen. Ilo ei mennyt toisten koirakoiden käskyihin tai Millin valekäskyihin. Teki hienon paikkaistumisen. Katsoi kyllä ovelle kun ovi kävi, mutta se ei minua henkilökohtaisesti haittaa. Katsoa saa, kunhan ei liikahda senttiäkään ja on äänettömästi.

Näytin Millille, miten Ilo tekee tunnarin. Ilo lähti vauhdikkaasti, mutta tällä kertaa ei maistellut vääriä ja omakin löytyi. Treenivuoron aikana Milli totesi, että hänen mielestään Ilolla on kyllä ajatus tunnarista, mutta mielentila tunnarin tekemiseen on väärä. Sain vinkiksi tehdä tunnaria lyhyellä matkalla, vauhti ja matka ei ole ongelma. Niitä ei tarvitse nyt miettiä. Luopumisen kautta, nameja maahan kapuloiden ympärille ja koiran tarvitsee luopua niistä. Palkkaamista nenän avaamisesta - käsky etsiä oma, nenän avaamisesta muutama nami palkaksi maahan, käsky etsiä oma ja taas nenän avaamisesta muutama nami palkaksi maahan. Nenä joutuu työskentelemään jatkuvasti. Täytyy muistaa myös antaa koiran etsiä loppuun asti oikeassa mielentilassa. Sain vinkin ottaa hieman rennomman otteen (= lopettaa sen turhan nillittämisen) ja olla puuttumatta ihan kaikkeen.

Tehtiin tuota harjoitusta, jossa jätin Ilon istumaan ja menin itse polvilleni lähemmäs tunnareita. Annoin Ilolle oma-käskyn, jonka jälkeen tarkkailin nenän työskentelyä ja nenän lähtiessä työskentelemään, palkkasana, palkka maahan, jonka jälkeen taas oma-käsky ja samaa settiä. Minä sähläsin hirveästi, mikä ei tietenkään yllätä. Olin epävarma ja silloin minä aina sählään. Silloin palkkaankin varovaisemmin. Välillä nillitin turhasta, välillä en sanonut palkkasanaa ja koitin sabotoida Ilon työtä. Olin vähän pihalla, vaikka itse harjoitus oli todella järkevä ja ymmärsin idean. Oli kamalaa treenata "kelloa kytäten" ja uskon sen vaikuttaneen omaan mielentilaani. Ilo oli ihan hieno ja ei tämä tunnari kuulemma ole menetetty tapaus. Ilon nenä toimi, mutta liian monen toiston ja minun sähläyksen ansiosta Ilo alkoi vähän pelata kanssani. Vilkaisen tunnareita, saan palkkaa, vilkaisen tunnareita, saan palkkaa. Tämän kanssa pitää olla tarkkana omistajaansa fiksumman koiran kanssa, mutta kokeillaan pikimmiten uudestaan ja omistajakin saa silloin olla täysillä mukana harjoituksessa.