tiistai 15. elokuuta 2017

Iloista ja hupaisaa tokoa 11

Kuvia ei ole, joten postausta kuvittaa lenkkijengi viime viikolta kun nähtiin Iidaa & Nitro-aussieta. Nitro on Hupia kaksi päivää nuorempi ja kolmikolla oli hirveän hauskaa.

Tänään oli korvaustreenit. Treenit pidettiin Turtolanpuistossa, josta on tullut ehkä minun lempi treenipaikkani. Jättimäinen nurmikenttä - täydellistä. Jokainen sai valita liikkeen ja minä valitsin Ilolle ohjatun noutamisen. Ilo teki todella kauan ohjattua noutoa kahdella samanlaisella lelulla, koska "ei ollut ajankohtaista" ja minulta puuttui samanlaiset kapulat. Keväällä otin itseäni niskasta kiinni ja ostin vihdoin meille yli-ihanat pinkit kapulat. Kapulatreenit sujui samalla varmuudella kuin lelujen kanssa, kunnes joskus sekoitin pakkaa ottamalla kolmannen kapulan mukaan ja Ilo haki väärän. Sen jälkeen Ilo on pari kertaa lähtenyt hakemaan väärää ja ollut vähän epävarma, vaikka palattiin kahteen kapulaan. Hätiköin ja tuli otettua vähän liian iso pala kakkua selvästi.

Millin kanssa lähdettiin tekemään aivan erilailla. Milli käski jättää Ilon seisomaan, laittaa sen kolmannen kapulan aivan Ilon taakse (eikä siihen kiinnitetty sen jälkeen mitään huomiota) ja heittää kapulat omille puolille - toinen oikealle ja toinen vasemmalle. Ilo teki monta hyvää toistoa, lähti vauhdikkaasti hakemaan kapulaa. Kerran lähti väärälle, mutta ei ollut ihan hereillä. Korjasin ja otettiin uudestaan, jonka jälkeen Ilo toi taas oikean.

Meitä oli vain kolme koirakkoa paikalla, joten ehdin tehdä toisenkin liikkeen. En ollut suunnitellut etukäteen, joten pyysin vain liikkuroidun tunnarin täyskäännöksineen kaikkineen. Ilo teki hyvän tunnarin, kesti kääntymiseni, lähti vauhdikkaasti matkaan, haisteli tarkasti, ei maistellut, ei räjäyttänyt ja toi oikean sivulle asti.

Paikkamakuussa oli vähän häiriötä. Ilo oli keskellä, toisella puolella makasi pentu häkissä ja toiselta puolelta karkasi koira varsin vauhdikkaasti. Paikkamakuu sujui ongelmitta, mutta naapurin karattua kävin välipalkkaamassa. Löysin piilon itselleni puun takaa. Ilo kävi maahan ensimmäisellä käskyllä, mutta olisi voinut käydä nopeammin ja ottaa suoremman asennon. Korjasin. Ilo nousi sivulle täpäkästi ensimmäisesti käskystä. 

Ilo teki omatoimisesti seuraamista, jääviä, stoppiluoksaria ja metallikapulan noutoa. Seuraaminen oli innokasta ja iloisen varmaa. Peruuttaminen takkusi tänään ja Ilo lähti aukeamaan 4-5 askeleen jälkeen. Jäävissä otti oikeat asennot ja lähti seuraamiseen hyvin. Luoksetulon stoppeja tein muutaman kerran kierrättämällä puun ympäri ja vain kerran oikean kaavan mukaan. Hyvät stopit, vaikka voisi ne olla vielä vähän täpäkämmät. Metallikapulan tiputti kerran, mutta muuten teki hyvää työtä. Lähti vauhdikkaasti matkaan, tarttui vähän varoen ja toi vauhdikkaasti takaisin. Ilo oli  hieno treenihauva ja sen kanssa oli kiva tehdä hommia (aina).

Hupi teki perusasentoa, seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja lelunoutoa. Tarvitsee vieläkin kaikkeen vahvat avut, eikä tunnu tajuavan ilman apuja. Perusasentoa namikädellä ohjaamalla. Kerran tuli sivulle käskystä, mutta taisi olla tuuria kun ei toistunut. Seuraamista tein peruuttamalla ja kääntymällä siitä oikeaan suuntaan, jonka myötä Hupi kulki kivasti sivulla. Tässäkin harjoituksessa tarvitsee namikäden tai irtoaa liian kauas. Maahanmenot oli hyviä, palkkasin nameilla ja lelulla vuorotellen. Lelunoutoa tein liinan mitalla kahdella lelulla. Heitin lelun, hetsasin Hupia ja päästin matkaan. Hupin tarttuessa leluun, jes ja palkkasin toisella lelulla. Lähti kivasti, kunnes bongasi Popan. Hupilla ei ollut paras päivä. Kiinnitti liikaa huomiota toisiin koiriin. Juoksut..?

Lopuksi rentoutumisharjoitus. Meidän piti istua alas rauhalliseen paikkaan ja ottaa koira hihnaan. Piti olla rentona, ei saanut räpätä puhelinta tai tehdä muutakaan. Piti tarkkailla koiraa, mutta sille ei saanut puhua, siihen ei saanut koskea, eikä sitä saanut palkata. Tarkoitus oli päästä rentoutumiskuplaan koiran kanssa ja oppia tunnistamaan oman koiran merkkejä, mitä se tekee rauhoittuessaan. Valitsin tehtävään Hupin ja ei löytynyt rauhoittumisen merkkejä. Hupi tarjosi maahanmenoa ja istumista, heilutti häntää, päästeli ääniä, söi ruohoa, katseli muita koiria ja sellaista. Tätä harjoitusta tullaan käyttämään treenien ohella. Jos alkaisi toimia.

maanantai 14. elokuuta 2017

Taidogas: agilityn tutustumispäivä lapsille

Eilen Taidogas järjesti ilmaisen agilityn tutustumispäivän lapsille ja nuorille. Törmäsin ilmoitukseen sattumalta Taidoggaan fb-sivuilla ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. Ilmoitin 7-vuotiaan tyttäreni Janessan ja Ilon mukaan tutustumispäivään. Uudet lukijat ei ehkä tiedä, mutta me aksattiin Ilon kanssa joskus. Meillä on ollut alkeiskurssin lisäksi vissiin kaksi agiryhmää. Ilo on nopea ja kiihkeä agiliitäjä. Vauhtia, intoa ja välillä myös vaarallisia tilanteita riittää. Ilo on salamannopea estetykki, Ilo lukee minua aika hyvin, Ilolla on hyvä fokus esteille. Ilon hyppytekniikkaa on kehuttu hyväksi ja itseään säästeleväksi.  Meidän ongelmaksi muodostui "yllättäen" minä - olen hidas, huonomuistinen ja hahmottamisongelmainen, eikä minulla ole aiempaa agilitykokemusta. En vain muista ohjauskuvioita (eikä niitä ole ikinä minulle varsinaisesti opetettu) ja kiituri-ilon kanssa olisi tärkeää osata ohjata - voittaisin lisäaikaa itselleni. En luota itseeni ja koiraani tarpeeksi. Mietin etukäteen, että ei onnistu. Järkevää? Jumitan paikoilleni ja jään ihailemaan koiraa, silloin kuin pitäisi jo liikkua.

Marraskuussa 2015 jäimme määrittelemättömälle tauolle agilitystä, koska silloinen ryhmä oli mielestäni aivan liian osaava meille. Ilo on ollut pitkällä agilitytauolla. Ilo on aksannut kaksi tai kolme kertaa tauolle jäämisen jälkeen ja viimeksi kasvistädin kanssa huhtikuussa 2016. Varsinkin aluksi kaipasin agilityä aivan hirveästi. Vaikka agility ei ole minulle helpoin laji, se oli  mielestäni todella hauskaa ja nautimme siitä Ilon kanssa molemmat. Ajan myötä haikailu agilitykentälle on vähentynyt. Olen miettinyt kuinka kuluttavaa agility voi olla ja mitä kaikkea reikäpäänä viilettävälle agilitykoiralle voi tapahtua, joten ne on helpottanut haikailuani melkoisesti.

Pätevä agility Ilo. Lemppari agikuva. ©Maija Piippo

Vähemmän pätevä agility Jenny. ©Maija Piippo

Ilo on kokeillut agilityä kerran aikaisemmin Janessan kanssa. Ihan vain yhden hypyn ja putken verran. Ilo oli todella maltillinen ja hiljainen silloin, mutta alla oli tokotreenit. Pitkän tauon jälkeen osasin odottaa, että Ilo ei välttämättä ole aivan yhtä maltillinen kuin sillä ensimmäisellä kerralla. Meno oli aika haipakkaa. Kouluttajana toimi Ria Alatalo. Aivan huippu! Huomio lapset ihanasti, selitti asiat tosi perusteellisesti, kannusti ja tsemppasi.

Rata oli kunnon rallirata. Hyppy, muuri, hyppy, mutkaputki, hyppy, putki, hyppy ja hyppy kauniissa kaaressa kentällä. Radan nähtyäni saattoi mielessäni vilahtaa punainen salama, eikä mielikuvani ollut kaukana todellisuudesta. Janessaa jännitti aluksi hirveästi ja hän halusi olla viimeinen, mutta kentällä "yleisö" unohtui. Janessalla oli taipumusta vähän samaan kuin äidillään, alussa unohti lähteä liikkeelle ja jäi ihailemaan koiraa, jonka johdosta lopussa tuli kiire. Janessa tsemppasi hyvin itsensä ja halusi kokeilla uudestaan toisella kierroksella. Ilolla oli ongelmia pysyä lähdössä ja minä muistuttelin Iloa odottamisesta. Toisaalta ymmärrän Iloa, Ilon mielestä agility on parasta ja vihdoinkin  edessä häämötti juuri Ilon rata. Ilolla oli fokus esteillä ja se teki radan, vaikka Janessa tuli jäljessä. Ei muuta kuin treeniä, rohkeampaa etenemistä ja ohjauksen ylläpitämistä.


Molemmilla oli todella hauskaa ja mietimme, jos Janessa ja Ilo aloittaisi lasten agilityryhmässä. Uutta harrastusta on mietitty päättyneen balettiharrastuksen seuraajaksi ja agilityä voisi ainakin kokeilla. Ilo ei ole varmasti helpoin koira lapselle, mutta hauskaa varmasti olisi molemmilla. Eikä Ilo ehkä yhtä reikäpäänä päästelisi oikeilla korkeuksilla ja erilaisella radalla. Ilo osaa perusasiat, mutta kepit, puomi, a ja keinu uupuu.

Esittelyssä Piilot

 N-pennuista 6/8 leirillä. Polte, Sanni, Hupi, Nooa, Ruska & Helka. Ikää kuvassa 6kk.

WIRNEEN NYT ON NAPPIOSUMA "Sanni". Mari kirjoittaa Sannista näin: Sanni-Nappiosuma muutti Kuopioon, omistajansa kolmanneksi aussieksi, Soman (8v.) ja Sulon (7v.) pikkusiskoksi. Sanni otti nopeasti haltuun oman paikkansa laumassa. Isot koirat nihkeilivät aikansa, mutta tällä hetkellä vaikuttaa, että pikkukoira on piristänyt niidenkin elämää ja molemmat ovat osallistuneet kiitettävästi Sannin leikittämiseen. Me ihmisetkin aika nopeasti todettiin, että ihan hauska tyyppi ja kyllä sen kanssa pärjätään. Sanni on ollut melko helppo pentu. Isompia tuhoja se ei ole tehnyt, yksinolot isojen koirien kanssa ovat sujuneet ja arki pennun kanssa on rullannut (aamuherätyksiä lukuun ottamatta) hyvin. Selvää "kypsymistäkin" pikkukoirassa on jo tapahtunut. Pentumaiset iltavillikohtaukset ovat jääneet pois ja tylsinäkin päivinä se osaa olla kotona aika rauhallisesti. Lisäksi sen vauhti lisääntyy koko ajan ja juokseminen näyttäisi olevan yksi parhaista hommista mitä Sanni tietää. 



Minulle ykkösharrastus Sannin kanssa on toko ja tokotemppuja sen kanssa on väännetty lähes päivittäin siitä asti kun se tuli kotiin. Sanni keksi aika pian, että omalla toiminnallaan voi vaikuttaa siihen, miten nopeasti ruokaa tarjoillaan ja rupesi tarjoamaan erilaisia toimintoja. Sanni on tosi innokas ja aktiivinen treenikaveri, sopivasti ahne ja leikkii hyvin. Voi olla että häiriöitä ja rauhoittumista joudutaan enemmän harjoittelemaan, mutta uskon että liikkeiden oppiminen ei tule Sannin kanssa ongelmaksi. Tokoilun lisäksi ollaan tehty jäljen alkeita ja kesällä on tarkoitus katsella lampaita. Tähän mennessä on tuntunut siltä, että olen saanut sitä mitä tilasin. Sanni on liikkuvainen, nopeasti reagoiva (hyvässä ja pahassa!), aktiivinen koira, joka tykkää taistella ja käyttää kroppaansa. Luonteeltaan se on sopivasti avoin ja aika vilkas. Varmasti haasteitakin tämän paketin kanssa on edessä, mutta tässä vaiheessa olen ollut Sanniin tosi tyytyväinen.

WIRNEEN NIIN ON NÄTTI "Hupi".  Hupista tiedättekin aika paljon, mutta typistetty esittely voisi mennä näin: Hupi, Hupsis, Hupinaattori, Hurponaattori, Huupertti. Hupinaattori on käytetyin lempinimi ja se kuvaa Hupia paremmin kuin hyvin. Hupi on ollut alusta asti hyvin tomera, touhukas ja reipas tättärä. Pikkupentuaikana Hupin kanssa piti hieman keskustella mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä, osa asioista piti vääntää rautalangasta. Hupi askartelee satunnaisesti kotia ja hihnakäytöksestä keskustellaan edelleen, mutta muuten arki on aika mukavaa. Hupi on itsenäisempi, itsepäisempi ja röyhkeämpi kuin emänsä, mutta aivan todella iloinen, innokas ja hauska koira. Hupi näyttää maailman hassuimmalta kun Dobby-korvat, vähän hullu katse, poskella roikkuva jättimäinen kieli, aukinainen suu ja wirnistys yhdistetään. Perus Hupi-ilme. Hupin mielestä elämä on suuri ja mahtava leikkikenttä. Hupi on todella avoin, se suhtautuu ihanasti ihmisiin ja rakastaa ihan kaikkia vauvasta vaariin. Hupi tykkää toisista koirista ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Hupi on aika kiihkeä, meneväinen ja helposti kiihtyvä tyyppi. Duracell. ON-nappi löytyy aina, mutta OFF-nappia pitää välillä etsiä. Löytyy hiljalleen.



Hupi on kotiutumisesta asti käynyt hallilla säännöllisesti ja Hupi menee halliin intoa puhkuen. Aluksi meidän treenituokiot koostui vain leikkimisestä. Kevään tullessa Hupi on päässyt hallin lisäksi treenaamaan ulkokentille ja myös ulkotreenit on sujunut näppärästi. Hupi lähtee puuhailemaan mielellään ja oppii asioita nopeasti. Hupi on työintoinen, vauhdikas ja tykkään sen työilmeestä. Hupi on ahne ja leikkisä, joten palkaksi kelpaa ruoka ja leikkiminen. Hupilta löytyy taistelutahtoa ja saalisviettiä. Treeneissä pyrin palkkaamaan Hupin monipuolisesti niin sosiaalisesti, namilla kuin lelullakin.  Toistaiseksi Hupi on suunnannut tarmonsa ainoastaan tokoon, Hupista tulee tokokoira ja tavoitteena on valioituminen. Tokoliikkeet on kuitenkin vieläkin aivan alkutekijöissään, mutta meillä ei ole kiire mihinkään. Tutustuttiin rauhassa toisiimme ja vasta nyt ollaan alettu treenata tosissaan. Tokon lisäksi tullaan varmasti kokeilemaan monenlaista, suunnitelmissa mm. jäljestys, nose work, rally-toko ja veto.

WIRNEEN NO NIIN JUSTIINSA "Helka". Anne kirjoittaa Helkasta näin: Helka saapui Etelä-Pohjanmaalle tammikuussa kahden aussieuroksen Sulon (2v) ja Toivon (7v) sekä samojedi Lempin (10v) kaveriksi. Sulosta Helka saikin heti bestiksen. :-) 

Helka on ollut pienestä pitäen varsin vauhdikas tapaus, juokseminen on elämäntarkoitus! Helka on aika itsenäinen ja itsepäinen "minä itse"-pentu, ei niin välitä missä muut ovat ja mitä muut sanovat, mutta pysyy kuitenkin lähellä aina vaikka juokseekin päättömästi. Ikä on tuonut jonkun verran järkeä päähän ja nyt saan sen jo kutsusta kiinni. :-D Lopulta se on ollut kuitenkin suht helppo pentu, oppii nopeasti ja leikkii kiihkeästi. Ruoka on yksi intohimoja ja sitä on ollut helppo käyttää koulutuksissa. Ihmisistä se tykkää valtavasti mutta toisia koiria kohtaan se on melko välinpitämätön. Tuttujen koirien kanssa painii, mutta vieraat ei kiinnosta. 


Helka on jo tehnyt jonkun verran jälkeä ja hakua, tottiksessa on edetty hyvin hitaasti mutta agilityä ollaan treenattu hieman enemmän, mitä nyt ikä antaa myöten. Siinäkin Helka on hyvin itsenäinen, kuuntelee ja seuraa kyllä tarkasti mutta mieluusti työskentelee kauempana kuin lähellä. Jäljellä se on ihan luonnonlahjakkuus. Jäljestämisen himo on valtava ja nopeutta pitääkin yrittää hillitä, Helkan mielestä kun jäljen voisi ihan hyvin juosta. :-D  Haussa ollaan tehty pohjia, pääasiassa hajunhakua ja hajun paikallistamista. Muutaman kerran on saanut juosta näkyvän maalimiehen perään ja voi sitä innon ja hännän heilunnan määrää siinäkin lajissa!



Kesän mittaan se oppi myös uimaan, ja innostui siitäkin niin kovasti että se ui missä vaan, koska vaan. Jos lätäkössä ei voi uida, siihen voi laittaa maata. Se löytää kyllä metsästä ja pelloilta joka ainoan vesipaikan!

Kotona se taas on kyllä kertonut jos on ollut tylsiä päiviä, Helkan hampaista on saanut osansa niin sohva, matto, lipasto kuin oma petikin. Pitäähän sitä energiaa johonkin purkaa...

Helkan koko 8kk ikäisenä 48cm ja 16kg, pieni taskuraketti! :-)

WIRNEEN NIIN ON NÄPPÄRÄ "Ruska". Kirsi kirjoittaa Ruskasta näin: Ruska, ihana pieni riiviö täynnä elämää! Ruska asuu Ylöjärven Karhella sujuvasti collieiden kanssa. Meidän landelaumaan kuuluu lasten ja mieheni lisäksi myös kaksi hevosta ja kaksi kissaa. Ruska haluaa olla aina siellä missä tapahtuu, olipa se sitten mitä tahansa!

Ruskan kanssa aloitettiin viestitreenit jo ihan pikkupentuna. Viestissä on osoittautunut erinomaiseksi motivaatioksi äärimmäinen ahneus ruokapalkkaan. Nopeutta ja rohkeutta löytyy, nyt viimeisimpänä kuitenkin myös ollut havaittavissa kiinnostusta riistahajuja kohtaan, joten sen asian kanssa joudumme varmasti tekemään töitä. Ruska on taitava nenänkäyttäjä, ja jälkeäkin olemme tehneet, mutta enemmänkin sillä ajatuksella mitä viestillä tarvitaan. Siksipä jälki tehdään melkoisella vauhdilla ja palkka odottaa lopussa ja yleensä maalimiehen kera. Toukokuussa aloitimme pentuagilityn ja siellä Ruska on osoittanut innokkuutta ja huolellista työskentelyä. Kouluttajamme panostavat jo alusta asti vireenhallintaan, mikä onkin ollut oikein hyvää treeniä ihan kaikkeen tekemiseen. Syksyn pidämme säännöllisestä agilitystä taukoa, sen sijaan menemme Mika Jalosen tokovalkkuun hakemaan vähän oppia sillekin puolelle.

Uimisesta Ruska ei ole ainakaan vielä innostunut, mutta suppailu yhdessä on hauskaa ja laudalle on aina päästävä mukaan! Ruska tykkää aivan mielettömästi kaikesta tekemisestä, joten lottovoittoa tässä odottelen, ettei tarttisi töitä tehdä niin voisi vaan touhuilla päivät pitkät.. ;-)

Ruskan suuri rakkaus on saksanpaimenkoira uros Velsu, jonka suuhun on ihanaa työntää pieni pää ihan kokonaan. 

Ja jottei totuus unohtuisi, niin kyllähän tuo ipana on repinyt kaikki koirien pedit ja pari mattoa. Mielenosoitus pitkiä työpäiviä kohtaan on alkanut. Ja välillä komentaa mua kuin mikäkin pikkupomo ja puree nilkkoihin. Ja toisinaan jahtaa kaikkea kiellettyä kuten kissoja ja hevosten häntiä. Lasten jahtaaminen on saatu melko hyvin hallintaan.

Semmonen se on, meidän Rusakko. <3


WIRNEEN NO MUTTA KUN "Polte". Eija kirjoittaa Poltteesta näin: Ajatus toisen koiran hankinnasta syntyi aika pian edellisen Kaylan (Wirneen Jompsin Kumpsin) tulon jälkeen. Tuolloin ajattelin että ottaisin Kaylalle kaveriksi toisen nartun, siinä vaiheessa kun Kayla olisi lähempänä kolmea vuotta. Tuolloin ei minulla ollut vielä ajatusta siitä kenen pennun haluaisin. Tutustuttuani Jennyyn ja Iloon paremmin, minua rupesi kiinnostamaan juuri Ilon pentu. Kesällä 2015 heitin ajatuksen Ilon pennusta facessa erääseen keskusteluun ja silloin minua mietitytti, että onkohan Kayla vielä liian nuori kun uusi pentu saapuisi meille. Kasvattaja Laura tuumasi että onhan se silloin jo melkein kolme. Tuosta keskustelusta lähtien annoin itselleni luvan harkita pennun ottamista juuri tästä pentueesta. Pari kuukautta myöhemmin laitoinkin Lauralle viestiä että olisin todella kiinnostunut Ilon pennusta.



Siitä alkoikin pitkä odotus yhdessä Jennyn kanssa. Olimme todella aktiivisesti yhteydessä koko tämän odottelu ajan. Koska juoksut alkaa, lähdetäänkö astutusreissulle ulkomaille yhdessä. Lopulta kohtalo puuttui onnekkaasti peliin ja sulho valikoituikin Suomesta. Pääsin Jennyn mukaan hakemaan Iloa sulhon luota pois ja samalla tapasin ihan Piin. Lopulta koitti se päivä kun pennut syntyivät ja Lauralta tuli viestiä että kyllä meille sieltä pentu olisi tulossa. Veikkasin reilu kaksi kuukautta aikaisemmin muuten pentujen syntymäpäivän vain kahdella päivällä pieleen. Pentuja kävin tapaamassa Lauran luona ensimmäisen kerran kun ne olivat kahden viikon ikäisiä. Heti tuolloin minulle tuli tunne että minun täytyy seurata myös uroksien kasvua, koska kun olin ottamassa Kaylaa, luulin että meille olisi tulossa uros ja seurailin oikeastaan vain niiden kasvua. Lopulta meille tulikin sitten Kayla. Olikohan tämä tunne enne, koska lopulta meille valikoitui punainen poika, vaikka tyttö sieltä alunperin piti tulla. Meidän oma Wirneen No Mutta Kun, Polte. Se miksi meille tuli juuri Polte johtuu monista seikoista. Toivoin rohkeampaa pentua kuin mitä Kayla on ja vähemmän paineistuvaa mutta en myöskään halunnut sellaista tättähäärää joka kävelisi täysin Kaylan yli. Minulla on outo päähän pinttymä muodostaa koirani nimet niiden vanhempien nimistä, miten Polte sitten muodostuu. iLOPilleri*lingoTE de oro, Polte. Lempinimiä Poltteella riittää: Poju, Poitsu, Poltergeist, Poltermanni, kakara, hyppy Iisakki...



Polte on hyvin energinen ja täynnä tarmoa. Treenitilanteissa se tarjoaa tosi aktiivisesti kaikkea mahdollista mitä vaan keksii. Poltteen pohjaton nälkä tekee siitä helposti koulutettavan koska se tekee mitä vain saadakseen ruokaa. Lelu- ja sosiaalisesta palkasta Polte tuntuu kiihtyvän vähän turhan paljon ja näitä molempia meidän täytyykin harjoitella että löydämme meille sopivan tyylin. Polte myös rakastaa ihmisiä. Se haluaa aina kiivetä kaikkien syliin istumaan.  Tulevaisuuden suunnitelmissa meillä olisi päästä kisaamaan ainakin haussa. Poltteesta olisi tarkoitus tulla haukkuva hakukoira. Sillä on jo nyt loistava maalimiesmotivaatio koska mikäs sen parempaa kuin etsiä metsästä ihania ukkoja ja saada palkaksi maailman parasta asiaa eli ruokaa. 

Kotona Polte on tehnyt aika vähän tuhoja, mitä nyt vähän kokeillut hampaitaan kaapinoveen ja kaukosäätimiin. Yhteiselo Kaylan kanssa on sujunut hyvin. Kayla tuntuu välillä vaan vähän kyllästyvän Poltteen touhuihin ja silloin Kayla pääseekin yläkertaan huilaamaan.  

Aika näyttää mitä kaikkea tulemme yhdessä kokemaan ja odotankin innolla tulevaisuutta.    

WIRNEEN NIIN SITÄ PITÄÄ "Noksu". Tiina kirjoittaa Noksusta näin: Noksu on energinen, leikkisä, iloinen, kiltti, herkkä ja erittäin ketterä koiranalku. Se rakastaa omaa laumaansa, johon kuuluu 2 muutakin koiraa, 5v Australiankarjakoira sekä reilu 3kk Noksua nuorempi Australianpaimenkoira. Tutut ihmiset on ihan parasta Noksun mielestä ja silloin yritetään antaa vauhtipusuja. Yleensäkin ihmiset, erityisesti lapset ovat kiinnostavia ja lasten kanssa Noksu osaa olla hyvin.

Noksu suhtautuu kaikkeen mielenkiinnolla ja tykkää yhdessä puuhastelusta, ihan sama mitä tehdään, vaikka nukutaan riippukeinussa, niin Noksu on mukana. :-) Vieraiden koirien seuraa se ei juurikaan kaipaa, vaikka tuleekin hyvin toimeen kaikkien kanssa. Tuttujen koirien kanssa leikitään iloisesti ja Noksulla on todella hyvä koirien ja tilanteiden lukutaito. Vieraat, haukkuvat koirat vähän pelottaa ja ohi halutaan rivakasti. Omalla reviirillä näkyy vahtimista ja Noksu ilmoittaa haukahtelemalla naapurien liikkeet.



Noksun kanssa ollaan aloiteltu tokoa sekä viestin alkeita. Agilityssä Noksu olisi todella hyvä, koska on niin ketterä, rakastaa juoksemista ja kaikenlaista hyppelyä, mutta se laji jäänee meillä puuhastelutasolle, jos tehdään ollenkaan, oman polvivammani takia. Lajeihin tulee vielä mukaan enempi tai vähempi jäljestys, nose work ja dobo. Paimennustakin käymme kokeilemassa, saa nähdä mitkä lajit jäävät pysyvämmin valikoimiin. Myöhemmässä vaiheessa myös kaverikoiratoiminta kiinnostaisi. Noksu on ollut minulla hyvin paljon töissä mukana, osaa rauhoittua hienosti ja on tottunut erilaisiin ihmisiin.

Noksu on nopea oppimaan asioita ja on valtavan ahne! Liikkumista on harjoiteltu paljon, joko kävellen tai maastopyörällä ja Noksu toimiikin ulkona todella hyvin! On mahtavasti kuulolla, pitää hyvin silmällä missä lauma menee, ohitukset ja luokse tulot sujuvat todella mallikkaasti.

Kaiken kaikkiaan ihana, upea ja kaunis koira joka saa hymyn huulille, jonka kanssa on helppoa olla ja hienoa tehdä treeniä. :-)

WIRNEEN NOHEVA NERONLEIMAUS "Nooa". Johanna kirjoittaa Nooasta näin: Nooa on laumamme viides koira ja toinen australianpaimenkoira. Nooa on erittäin vilkas ja touhuaakin yleensä "miesmäisen hölmöllä ai määä vai" -asenteella. Ei missään nimessä ole tyhmä, mutta tekee asioita omalla tavallaan, niin hyvässä kuin pahassa, niin kauan kunnes toisin sanotaan. Hänellähän ei ole rajoja, jos joku ei niitä aseta ;-) Nooalla on todella hyvä työmoottori ja jaksaa työskennellä suht pitkiä aikoja. Oppii nopeasti.

Kotona koiralaumassa tämä nuorimmainen on röyhkeä ja peloton. Ei kumartele muita ja menee ruokakupeille häpeilemättä. Kunnioitus löytyy ainoastaan lauman vanhinta narttua kohtaan. Lauman ulkopuolisia, vieraita koiria kunnioittaa ja osaa leikkiä hyvin muiden kanssa.
 

Nooa pysyy hyvin vapaana ja osaa leikkiä myös itsekseen, eli ei tarvitse pallon tai kepin heittäjää. Metsässä ei lähde kovin kauas muista ja tulee hyvin pyynnöstä takaisin.

Nooa on todella kiltti, sosiaalinen, avoin, iloinen, energinen ja vilkas. Sellainen huoleton, ja jos olisi ihminen ja puhuisi, ei osaisi valehdella. Mutkaton, rehellinen ja helppo. Vielä tuo nuorukainen ei osaa kauheasti arvostaa rapsutuksia kuin hetkellisesti, koska maailmassa on niin paljon nähtävää, että paikoilla ei ehdi olemaan.


 
Nooan kanssa harrastetaan agilityä ja tokoa. Agility tulee olemaan ykköslaji. Uskon, että tästä kaverista olisi mihin vain lajiin. On niin selväpäinen, rohkea ja ennakkoluuloton. Nooa on myös opetellut tallikoiran elämää, eikä ole moksiskaan hevosista. Nooa on reilu 16 kg ja noin 50 cm. Taitaa olla pentueensa isoin tällä hetkellä. :-)

Kaiken kaikkiaan Nooa on kaikkea sitä mitä pennulta toivoin niin luonteenta kuin ulkonäkönsä ja kokonsa puolesta. Mahti lapsi! <3

WIRNEEN NIIN TAI NÄIN "Mysti". Maria kirjoittaa Mystistä näin: Mysti "tilattiin" kaveriksi vanhemmalle epäsosiaaliselle ja epävarmalle aussielle. Hän on todellakin lunastanut kaikki odotukset ja paikkansa perheessä, ja ollaan kaikki hulluina tuohon pikku riiviöön. Riiviö hän itseasiassa kylläkin hyvin harvoin on, päinvastoin. Maailman kilteimmän pennun titteliäkin on tuttavien kesken väläytelty. Arki on helppoa; kotona Mysti osaa hyvin rauhoittua ja on todella kiltti. Luonteeltaan Mysti on oppivainen, tottelevainen, utelias, rohkea ja sopivasti itsenäinen. Mystin maailmassa parasta on ruoka, ja nälkä sekä kuolapallojen puhaltelu ovatkin luultavasti harrastuksista ne rakkaimmat. :-D


Mysti on pienestä pitäen puuhaillut kotieläinten parissa, ja isona hänestä toivon mukaan tulee varsin pätevä paimen -- ainakin alku on vaikuttanut hyvin lupaavalta. Myös jälkihommat kiinnostavat, ja nenänkäyttö tuntuu olevan luonnostaan helppoa. Viikottaisiin harrastuksiin kuuluu agility, ja vedessä läträämisestäkin nautitaan koko sydämellä, ehkäpä siis vepe on seuraava lisäys harrastuskalenteriin...  

Yhteen lauseeseen tiivistettynä Mysti on loistava harrastuskaveri, jonka kanssa arki sujuu ja meno on (sopivan) leppoisaa!

Semmoisia ne meidän Piilopennelit on. ♥

lauantai 12. elokuuta 2017

Laajennetun I-porukan mökkireissu

Tiistai-keskiviikko vierähti viime vuoden tapaan Pälkäneellä Wirneen I-pentueen mökkireissussa. Saimme lainata Katariinan perheen iki-ihanaa mökkiä tälläkin kertaa. Mökkeilemään pääsi 3/6 Iitä: Ilo, Priya & Gatsby. Tintti joutui jäämään pois juoksujen takia, Ihme ei päässyt lähtemään Joensuusta ja Issi asuu Ruotsissa. Täydentämässä Hupi, Tintin pentu Oitis ja Priyan perheen bortsuvahvistus Popa. Kuusi paimenta tarjosi menoa.

Mökkireissu laitettiin käyntiin metsälenkillä Millin, Katariinan ja viiden koiran voimin. Koirat saivat moikata toisiaan erittäin asiallisesti (tai sitten ei) ja me keräsimme mustikoita jälkiruokaa varten. Ohjelma jatkui ruokien valmistamisella ja grillaamisella. Sari ja Oitis hyppäsi remmiin tässä vaiheessa. Milli oli keksinyt hassunhauskaa koiramaista ohjelmaa, mm. väriä, mölkkyä, rikkinäistä puhelinta. Kaikki oli tietysti muokattu koiraystävällisiksi - koirat kaatoivat mölkkykapulat ja rikkinäisessä puhelimessa tehtiin rataa koirien kanssa.


Koirajengi (Oitis puuttuu) Katariinan kuvaamana.
 Ihmisjengi.
 Ilo hymyilee Gatsbylle.
 Hupi vilvoittelee tunkemalla päänsä sammalmättääseen.

Illalla saunottiin, juoruttiin, uitiin kuutamolla, juoruttiin, herkuteltiin, juoruttiin. Juttua riitti mainiossa seurassa ja uni maittoi vasta joskus lähempänä kolmea yöllä. Aamu lähti käyntiin aamupalalla, koirien uittamisella ja metsälenkillä. Ensi vuotta odotellessa. Kiitos loistoporukalle parhaasta seurasta ja Katariinan perheelle mökistä!

Hupi oli todella hieno mökkipentu. Hupi sai hyvät leikit kaikkien kanssa aikaiseksi. Popa-bortsu oli eniten mieleen ja sen arvasinkin etukäteen. Hupi malttoi rauhoittua nukkumaan mökissä, vaikka siellä oli muutkin koirat. Yö sujui hyvin ja molemmat nukkuivat häkissä, varmuuden vuoksi. Hupi oli hienosti kuulolla mahtikavereista huolimatta ja se piti minua silmällä ihan oma-aloitteisesti. Olen erittäin tyytyväinen käytökseen.

 Parsa. ♥
 Parsa jr. ♥

torstai 10. elokuuta 2017

Iloista ja hupaisaa tokoa 10

 Pepe sai uuden treenilelun ja se oli superjee.

Koirilla oli hirveän hauska aamu, sillä ne pääsi Hupia kaksi päivää nuoremman Nitro-aussien kanssa lenkille. Lenkillä hurahti kaksi tuntia. Hupi ja Nitro on tavannut pikkupentuina kerran, mutta Hupi oli silloin vähän nihkeä Nitrolle ja Nitron veljelle. Tänään löytyi yhteinen sävel ja koirat sai hyvät leikit aikaiseksi. Ilo hullutteli mukana.

Illalla oli tokotreenit ja päätin ottaa vain Hupin treeneihin. Teemana oli tavoiteliikkeet, mutta tehtiin muuta. Tavoiteliikkeet on seuraaminen, nouto ja ruutu. Kaikkiin olen saanut vinkkejä, mutta ei olla vielä päästy ottamaan niitä käyttöön ja tuntui hölmöltä tehdä niitä liikkeitä. Hupi sai tehdä merkin kiertämistä ja kaukoja

Hupin kanssa on tehty merkin kiertoa hyvin vähän. Kerroin Millille, että Hupilla ei ole mitään ajatusta kierrosta ja voimakkailla avuilla kiertää, mutta todella hitaasti. Hupi yllätti ja tarjosi kiertämistä heti. Hupi kiersi tötsän monta kertaa ilman mitään apuja. Vauhtia ei vielä hirveästi ollut, mutta sitä ei vielä tässä vaiheessa hirveästi tarvi ja luultavasti vauhtia tulee tekemisen myötä. Hupin kierrot oli todella hyviä ja tiiviitä, tykkäsin kovasti. Vauhtia lähdettiin hakemaan sillä, että laitettiin lelu tötsän taakse. Minä pidin Hupista kiinni, Milli vei lelun tötsän taakse ja hetsasin ennen kuin päästin matkaan. Vauhtia tuli lisää. Hupilla ei ole vielä fokus tötsässä, mutta sieltä tulee.

Kysyin vinkkejä kaukoihin. I-m-vaihtoja pomppuistumisella. Pompun saa kun käsitargetti on istuvan koiran yläpuolella. Käsitargetti pysyy koko ajan samalla paikalla, jotta koira ei jää kiinni liikkeeseen ja palkka tulee toisesta kädestä. Käsi on niin ylhäällä, että koiralla tulee pieni pomppu koskettaessa kättä. Hupilla on vahva käsitargetti ja lähti hyvin mukaan. Kun pomppu tulee vahvemmin, pompun kautta on hyvä ohjata koira maahan. Tällä tavalla lähdetään kaukoja työstämään. Muuten kaukoihin vinkkinä: takajalkojen paikalla pysymistä voi vahvistaa käyttämällä takajalkojen alla pientä koroketta (esim. lankku) tai etujalat voi nostaa korokkeelle.

Muiden tehdessä paikkista, vahvistelin Hupille paikalla pysymistä vapautukseen asti. Pysyin lähellä, mutta liikuin ja elehdin koko ajan. Hupi vapauttaa itsensä aika helposti, eikä odota-käsky ole kovin vahva. Tarvitsee ahkeraa treenaamista. Hyvin kesti liikkeeni, mutta paikoilla pönöttäminen on vaan niin tylsää. Omatoimisesti Hupi sai tarttua metallikapulaan ja tehdä ensimmäistä kertaa hyppyä. Aluksi juoksutin Hupia hypyn läpi ilman rimaa, mutta nopeasti otettiin rima mukaan. Ensimmäisellä kerralla tiputti, mutta muut kerrat hyppäsi oikeasti yli ja korotin rimaa hieman. Hienosti. Hupi leikki kivasti ja oli mukana hommissa, mutta karkasi ensimmäistä kertaa Milliä moikkaan tehtävän loputtua. Ilmeisesti oli rakastavalle pikkukoijalle liikaa kun oltiin Millin & koirien seurassa pari päivää (I-pentujen mökkeily) ja nyt piti olla samalla kentällä ilman tervehtimistä.

tiistai 8. elokuuta 2017

Hupin ensimmäiset mätsärit

Viikonloppuna oli tarkoitus lähteä katsomaan PK SM-kisoja Paimioon ja ottaa Hupi turisteilemaan samalla, mutta suunnitelma romuttui kipeän polven takia. En pystynyt ajamaan pitkää matkaa kipeällä polvella. Lauantaina Kaupin vinttikoiraradalla järkättiin Mansesterin Dogfest ja päätin viedä Hupin turisteilemaan sinne.

Ensimmäisen vartin aikana saatoin muutaman kerran miettiä, miksi lähdin. Hupilla on ollut tylsä viikko kipuiluni takia ja muutenkin Hupi kiihtyy aika helposti, joten Hupi oli aluksi vähän tuhmeliini. Hupi haukkui välillä toisille koirille ja palattiin aina taaksepäin. Lähestyimme aluetta sitä mukaan, mitä enemmän Hupi malttoi. Pian Hupi kuitenkin pääsi alkuhässäkästä yli ja käyttäytyi kuin olisi aina koiratapahtumissa käynyt. Ympärillä oli erilaisia ihmisiä, erilaisia koiria, haukkumista, edestä juoksi koirat vieheen perässä ja vieressä raikui kuulutukset. Mikään ei haitannut pentua. Useampi ihminen tuli kysymään saako Hupia silittää ja Hupi suhtautui silittelijöihin todella kivasti. Hupi tunnistettiin ensimmäistä kertaa nettimaailmasta (moi vaan, jos satut tätä lukemaan! oli kiva kun tulit moikkaamaan!) - minusta on aina yhtä hauskaa kun joku tunnistaa minun koirani ja tulee juttelemaan. 

Tapahtumassa järjestettiin mätsäri ja päätin ottaa kotoa näyttelyhihnan mukaan varmuuden vuoksi. Jos Hupi osaisi käyttäytyä ja jos polvi ei kipuilisi enempää. Mietin ilmoittautumiseen asti mennäänkö vai eikö mennä. Ilmoittautuminen alkoi 13.00 ja kehät 14.00. Ilmoittautuminen maksoi 7e. Illalla Hupi näki näyttelyhihnan ensimmäistä kertaa ja mätsäripäivänä liikkui ensimmäistä kertaa näyttelyhihnassa. Näyttelyseisomista ei oltu harjoiteltu ikinä, mutta tietysti odottamista, kuvissa poseerausta ja liikkeestä seisomista on tehty jonkin verran.

Hupi osallistui isoihin pentuihin ja tuomarina toimi vinttikoiraharrastaja Anne Koikkalainen. Meidän numero oli 6 ja kehään pääsimme kolmannessa parissa. Parina valkoinenpaimenkoira. Molemmat juoksutettiin samaan aikaan kehä ympäri, seisotettiin, molemmat juoksutettiin vuorollaan kulmaan ja takaisin, jonka jälkeen seisotettiin tuomarin edessä. Lopuksi molemmat seisotettiin samaan aikaan ja meille ojennettiin sininen nauha. Liikuin Hupin kanssa aika varovasti, koska polvi ja helposti keuliva pentu. Hupi ravasi kuitenkin ihan hyvin rauhallisesta tahdista ja pienestä kehästä huolimatta. Hupi seisoi kivasti. Kaikkien koirien käytyä kehässä, kaikki sinisen saaneet pyörähti kehässä samaan aikaan. Seisotus ja pari kierrosta kehän ympäri. Hupi oli todella hieno. Ihmisiä käteltiin pois vuorotellen ja meidät käteltiin viimeisenä -  Hupi voitti isojen pentujen siniset.

Jäätiin Best In Show kehään ja kehässä oli 10 koiraa.  Kaksi kehää yhdistettiin, jotta on enemmän tilaa liikkua. Samasta syystä pienet ja isot juoksutettiin erikseen. Kaikki neljä tuomaria arvosteli koiria. Kehässä meni todella kauan. Koiria seisotettiin, juoksutettiin, seisotettiin, juoksutettiin ja tuomarit kävi vuorotellen katsomassa koiria. Hupi alkoi selvästi väsyä odottamiseen, eikä se malttanut enää seistä niin nätisti aloillaan kuin aiemmissa kehissä. Kaikki BIS-kehän koirat palkittiin ja Hupi sijoittui kahdeksanneksi. Tulos ip SIN1 ja BIS8. 

Hupin käytös yllätti totaalisesti. Kuinka nätisti kokematon villilapsi malttoi pönöttää  ja kuinka nätisti malttoi ravata näyttelyhihnassa, vaikka mitään vastaavaa ei ole ikinä tehty. Kehässä ei välittänyt toisista koirista vaan keskittyi misseilyyn. Olen todella ylpeä Hupin käytöksestä. Hupia kehuttiin kauniiksi, ihanaksi ja iloiseksi. Kuulostaa Hupilta. Hupi sai ensimmäiset palkintonsa, luu oli maistuva ja pallo mieluisa (se tosin räjähtikin jo).

lauantai 5. elokuuta 2017

OnniDog 2017 lähestyy

OnniDog viikonloppu 07.-10.09.2017 lähestyy. Vähän päälle kuukausi ja  OnniDog valtaa neljättä kertaa Jämsän Himoksen. Suomen monipuolisin koiratapahtuma sopii tietysti kaikille koiraharrastajille, mutta erittäin hyvin myös koirasta haaveileville. Viikonlopun aikana pääsee tutustumaan eri rotuisiin koiriin ja erilaisiin harrastuksiin.

Tänä vuonna OnniDogista löytyy koulutukset: agility, arkitottis, canicross, dobo, esine-etsintä, haku, junior handler, kickbike-vetotreenit, kohteet ja korokkeet, frisbee, koiratanssi, kontaktitunnit, leikitystunnit, makkararuutu, nose work, näyttelykoulutus, pallopaimennus, peltojälki, rally-toko, rentoutustuokio, toko, venyttely, verijälki ja vesipelastus. Luennot: Katriina Tiira: Koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus - geenien ja ympäristön vaikutus, Mukavasti näyttelykehissä - iloinen mieli ja vahvat kehätaidot, Piia Laine: Miten jaksaa pitkää koulutusprosessia?, Katriina Tiira: Koiran kognitio, Krista Karhu: Rally-tokon suoritusohjeet ja sudenkuoppien välttäminen, Jirka Vierimaa: Toiminnalliset vahvisteet, Jari Parkkisenniemi: Miksi koira käyttäytyy aggressiivisesti?, Mika Jalonen: Vaihtelevuutta tokotreeneihin, Pentuajan tärkeimmät taidot. Muuta ohjelmaa: match show, rally-tokon möllikisat, SmartDOG-testit, viehejuoksu, lasten OnniDog, koirakahvila Vuhveli, iltanuotio, jättitehtävärata ja tapahtuman päätös, sekä pentunäyttely. OnniDogissa on  myyntikojuja ja lajinäytöksiä. Koulutuksiin ja luentoihin osallistuminen maksaa, mutta alueelle pääsee katselemaan ilmaiseksi.






Minä olen ollut kahtena vuonna bloggaajana OnniDogissa, mutta tänä vuonna - kahden koiran omistajana - päätin jättää hauskan homman väliin. Aikataulu on aina ollut tiukkaa ja kaikkeen kiinnostavaan ei kerkeä millään, joten kahden koiran kanssa osallistuessa olisi mennyt aivan liian nihkeäksi. Minä haluan jakaa tämän huikean koiratapahtuman ilosanomaa kolmen vuoden kokemuksella, vaikka en bloggaajana enää toimi. OnniDogissa bloggaa tänä vuonna uutena bloggaajana Venla ja viime vuodelta tuttu Heljä. OnniDogiin pääset tutustumaan täältä. Facebookista löytyy OnniDog-sivu, sekä erikseen vielä OnniDog 2017-tapahtumasivu. 

Rotukirjo on laaja ja 16.06. rotulistalta on löytynyt: amerikancockerspanieli, appenzellinpaimenkoira, australiankarjakoira, australiankelpie, australianpaimenkoira, basenji, belgianpaimenkoira groenendael, belgianpaimenkoira malinois, belgianpaimenkoira tervueren, bichon frisé, bokseri, bordercollie, bretoni, bullterrieri, cairnterrieri, cavalier kingcharlesspanieli, chihuahua, coton de tuléar, dalmatiankoira, engalnninspringerspanieli, englanninkääpiöterrieri, espanjanvesikoira, eurasier, hovawart, karkeakarvainen mäyräkoira, keskikokoinen villakoira, kleinspitz, kooikerhondje, kromfohrländer, kultainennoutaja, kääpiösnautseri, kääpiövillakoira, labradorinnoutaja, lagotto romagnolo, lancashire heeler, lapinporokoira, länsigöötanmaanpystykorva, novascotiannoutaja, owczarek podhalanski, parsonrussellinterrieri, partacollie, pitkäkarvainen collie, portugalinvesikoira, ranskanbulldoggi, rottweiler, saksanpaimenkoira, schipperke, shetlanninlammaskoira, sileäkarvainen collie, stabijhoun, staffordshirenbullterrieri, suomenlapinkoira, tanskandoggi, valkoinen länsiylämaanterrieri, valkoinenpaimenkoira, venäjänmustaterrieri, welsh corgi pembroke, x-rotu, yorkshirenterrieri. Samana päivänä neljän rodun kärki on ollut: 1. australianpaimenkoira (17), 2. lagotto romagnolo, 3. bordercollie, 4. coton de tuléar. Pelkästään Wirneen-aussieita osallistuu ilmeisesti yli 10kpl.

Vuoden 2016 Wirneen-edustusryhmä: Ilo (I-pentue), Priya (I-pentue), Kayla (J-pentue) & Nox (J-pentue). Vuosina 2014-2015 edusti Ilo, Priya & Kayla. Vuonna 2017 edustaa tämän nelikon lisäksi ainakin Hupi (N-pentue), Polte (N-pentue), Pilke (P-pentue), Hups (O-pentue), Jäynä (J-pentue), Pähee (P-pentue), Pinja (P-pentue), Haiku (O-pentue) ja Djali (K-pentue).

Meidän ohjelma näyttää tältä:

Pe 08.09.
09.00-10.00 venyttely
10.00-12.00 Katriina Tiira: Koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus - geenien ja ympäristön vaikutus
12.00-14.00 leikitystunti
14.00-15.00 toko j
15.00-17.00 peltojälki
18.00-19.00 dobo
21.00-22.30 iltanuotio  

La 09.09.
09.00-11.00 Katriina Tiira: Koiran kognitio
11.00-12.00 Mika Jalosen toko (nouto)
12.00-13.00 dobo
14.00-16.00 Jirka Vierimaa: Toiminnalliset vahvisteet
16.00-17.00 kohteet ja korokkeet
17.00-19.00 nose work
21.00-22.30 iltanuotio  

Su 10.09.
09.00-12.00 peltojälki
12.30-14.30 Mika Jalonen: Vaihtelevuutta tokotreeneihin
15.00-17.00 esine-etsintä
17.00-18.00 kohteet ja korokkeet
17.00 - tehtävärata 


En ole varma miten jaan koulutukset koirille, mutta olen miettinyt tätä jakoa. Perjantai: venyttely molemmat jos ok, leikitystunti Hupi, toko Ilo, peltojälki Hupi, dobo Hupi. Lauantai: toko Hupi, dobo Ilo, kohteet ja korokkeet Hupi, nose work Ilo. Sunnuntai: peltojälki Ilo, esine-etsintä molemmat jos ok, kohteet ja korokkeet Ilo. Vähän jännittää lähteä kahden koiran kanssa, mutta otan häkin mukaan ja ainakin Hupi saa odottaa häkissä vuoroaan. Hupi on aika kiihkeä, vauhdikas ja vilkas tyyppi, joten mielenkiinnolla odotan, miten se reagoi koirapaljouteen ja muuhun hälinään.  Hupin kanssa on muutenkin käyty todella vähän koiratapahtumissa. Mietin jo hetken, jos lähtisin matkaan vain Hupinaattorin kanssa (olisi vain yksi koira ja Hupi hillitsisi itsensä ehkä vähän paremmin), mutta olisi kamalaa vääryyttä  jättää Ilo kotiin ja haluan ehdottomasti molemmat mukaan. Hyvää harjoitusta!

Odotan OnniDogia suurella innolla. Ikinä ei ole tarvinnut pettyä ja aina on ollut hirveän kivaa. Se positiivinen ilmapiiri huokuu koko Himoksella.  Kukaan ei tuijota nenänvartta pitkin. Ihmiset hymyilevät, juttelevat ja tutustuvat toisiinsa. Koirat on yhdistävä tekijä ja aivan parasta olla muiden koirahullujen ympäröimänä. Voi puhua koirista niin paljon kuin haluaa, eikä kukaan katso silmiään pyöritellen. OnniDog on vuoden kohokohtia!

Tuletko sinä OnniDogiin? Vielä on muutama viikko aikaa ilmoittautua! ♥